Rautatieaseman kompassilla kymmenet ihmiset syövät banaania samaan aikaan. Bussissa matkalla kotiin pariskunta kantaa kainalossaan tyynyjä. Kampin torilla ohikulkija hätkähtää, kun paikallaan seisoneet ihmispatsaat lähtevät taas liikkeelle. Mistä on kyse?
Flash mob –tapahtumissa joukko ihmisiä kerääntyy yhteen ja tekee jotakin odottamatonta ja yllättävää. Ohikulkijat voivat valita, liittyäkö joukkoon. Hurjia tempauksia on mahtunut Helsinkiin jo muutama, kuten yli viisi kertaa järjestetty Zombie Walk. Vaellettuaan vapaana pitkin kaupungin katuja elävistä kuolleista muodostuva kulkue syö rauhassa eväitä Kaisaniemen puistossa. Tunnelma muistuttaa toista Flash mob –tempausta, yhteishalausta keskustan metrotasanteella.
Valtaosa Helsingissä järjestetyistä tempauksista on pienimuotoisia ja siksi niihin osallistuakseen pitää olla hieman rohkea. Kirjallisuuden ystäviä on onneksi enemmän kuin elävillä kuolleilla kavereita. Mitä, jos kaikki ohikulkijat pysähtyisivät lausumaan otteen Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanista tai jostakin itse valitusta romaanista? Tai jos bussissa saisi vieressä istuvalle lukea Ilpo Tiihosen runon? Miten olisi kirjallinen ruokatunti, hengen ravintoa joka perjantai?
Kirjaston ystävien avulla tempauksessa ei tarvitsisi täristä yksin, vaan kirjallista hahmoa, mielipidettä ja näkemystä pääsisi jakamaan yhdessä muiden kanssa. Kirjastossa kokemuksista kertyisi kuvien, kirjoituksen ja kulttuurin kori, josta ammentaa tuleviin tempauksiin. Jo kirjaston ovella muistaisi, miten rohkeasti sitä osallistui – oma tarina olisi heti vastassa, sekä itselle että vähän muillekin.