Takaisin artikkeleihin

Taivasta tekemässä

26.6.2018

Liisa Joensuu

Aurinkoisena kesäkuun päivänä Oodin ylin kerros hohtaa valoa. Tulija tuntee tulleensa melkein taivaaseen, sillä valoa tulvii niin seinien korkuisista ikkunalaseista kuin katon pyöreistä valoaukoista. Taivaassa näkyy myös ”enkeleitä”: kirkkaan keltaisiin pukeutuneita alakatontekijöitä, jotka työskentelevät korkeuksissa ja valmistelevat kirjataivasta kaiken kansan tulla.

Kolme henkilönostinta on nostettu katonrajaan. Niistä kussakin on rakennusmies käsi ylhäällä työstämässä alakattoa.

”Enkelit” ovat loihtineet alakattoon rauhallisesti aaltoilevan pinnan metallisten roikkojen ja rankojen avulla ja kiinnittäneet rankoihin akustista villalevyä. Yli puolet katosta on jo täysin valmis ja loputkin aallotettu ja villoitettu.

Työnjohtaja pitelee käsissään ohutta pitkulaista rakennuslevymateriaalia.

Työnjohtaja Mansoor Ardam esittelee alakaton materiaalia, kivivillalevyä. Sen päälle ruiskutetaan huokoinen pinnoitus, joka imee ääntä ja luo tilaan miellyttävän, vaimean äänimaailman. Lisäksi ruiskutus saa pinnan näyttämään yhtenäiseltä kivikatolta.

Katossa näkyy suuri valoaukko. Kaksi henkilönostinta on nostettu sen alapuolelle ja kummassakin mies työstää alakattoa.

Saumat ja kiinnikkeet peitetään huolellisesti valkoisella, pintaa tasoittavalla nauhalla ennen kittausta. Katto kitataan ja hiotaan kolmeen, valoaukot jopa viiteen kertaan ennen ruiskutusta. Myös lopullisesta pinnasta tulee valkoinen, joten katto heijastaa valoa koko kerrokseen.

Kuva on otettu katossa olevan suuren valoaukon alapuolelta. Sen läpi näkyy taivasta. Aukoss on nosturi ja siinä työmies.

Kesällä kolmas kerros kylpee päivänvalossa, mutta muina vuodenaikoina valoa antavat kerroksen pilareihin kiinnitettävät valaisimet. Myös jokaiseen valoaukkoon kiinnitetään oma valaisimensa.

Suuren huonetilan lattiaa peittävät sähköjohtoniput ja niiden ylle on tehty puurakenteita.

Kirjataivas saa parkettilattian. Sitä päästään asentamaan kun kerroksen sähkökaapeloinnit ovat valmiit ja peittyneet ensin asennuslattian alle. Työt ovat pisimmällä lasten maailmassa pohjoispäädyssä, jossa asennuslattian teko alkoi kesäkuun puolivälin jälkeen. Oodiin on tähän mennessä vedetty sähkökaapeleita tuhansia metrejä, mutta sähkötöistä on valmiina vasta hieman yli puolet. Sen sijaan putki- ja ilmastointitöiden valmiusaste hipoo 90:ää prosenttia.

Salaisuudet säilyvät lasisissa neuvotteluhuoneissa

Oodin toinen kerros on omistettu tekemiselle, työskentelylle ja vuorovaikutukselle. Vaikka useimmat työ-, kokous- ja ryhmätyötilat on rajattu lasiseinin, puheensorina ei tule kerrosta täyttämään.

Kuvassa on käytävä, jonka vasemmalla puolella kulkee lasinen seinä.

Lasiseinissä on korkeat, keskimäärin 40 desibelin, äänieristysarvot. Luku kuvaa ilmassa kulkeutuvan äänen pitoa. Runkorakenteisiin, esimerkiksi lattioihin, puolestaan on jätetty äänen kulkeutumista estäviä katkoja. Lattiakatkojen raot on täytetty ääntä torppaavalla elastisella kittauksella. Lasiset väliseinät on toimittanut kotimainen Inlook.

Naapurustosta tapahtumapuisto

Oodin vieressä tähän asti säilynyt vanha varastomakasiinin raunio puretaan juhannuksen jälkeen. Vanhoista makasiineista tulee ensi vuonna muistuttamaan taiteilija Akseli Leinosen teos ”Massa”. Punatiilinen, lähes 200 neliömetrin laajuinen taideteos sijoittuu maan tasoon samalle kohdalle, jossa rautatiemakasiinien eteläinen pääty sijaitsi.

Kirjaston ulkopuolella, aidatulla alueella, on hiekkainen kuoppa, josta on poistettu maata. Taustalla Eduskuntatalo.

Jäljelle jääneen raunion tuntumasta on jo alettu poistaa pilaantunutta maata. Nyt katsotaan eteenpäin: Kansalaistorista ja Makasiinipuistosta tehdään kutsuva alue, jossa on tilaa niin lasten leikeille, oleskelulle kuin yleisötapahtumille.

Tietokoneella tehty havainnekuva näyttää valmiin kirjaston ja sen edessa olevan puiston ylhäältä lintuperspektiivistä.

Oodin yhteyteen rakennetaan lasten leikkipuisto Loru, ja Makasiinipuiston puutarhamaiseen itäosaan saadaan katukoriskenttä. Makasiinipuiston nurmikko tarjoaa tilaa erilaisille tapahtumille. Kulttuurirakennukset ja puistot muodostavat yhtenäisen ja kutsuvan kaupunkitilan. Kuva: Näkymä Oy.

Jaa artikkeli