Kirjastot ovat täynnä tarinoita, jotka luetaan. Monet tarinoista voidaan nykyään myös nähdä, muutoinkin, kuin sielun silmillä. Elokuvantekijöille kirjallisuus on aarreaitta, josta ammentaa niin viihteellistä kuin vakavampaakin materiaalia valkokankaille.
Viime vuosien suuri kotimainen elokuvahitti Vares on yksi esimerkki kirjallisuudesta, joka elää uuden elämän siirrettynä audiovisuaaliseen maailmaan. Reijo Mäen dekkarit ovat kiehtoneet suomalaisia lukijoita jo vuoden 1984 Enkelipölyä-teoksesta saakka. Elokuvateattereissa alkuvuonna aloittanut, Anders Engströmin ohjaama Vares – Pahan suudelma, on ensimmäinen kuudesta uudesta Vares-elokuvasta, joita kuvattiin viime vuonna Turussa. Elokuvat tähtäävät myös kansainväliseen menestykseen.
Pahan suudelman ja muiden tulevien Vares-elokuvien tähti, itse Jussi Vares eli näyttelijä Antti Reini, kertoo keskustakirjasto.fi:lle kaipaavansa uuteen kirjastoon runsaasti ilmaista, kaikkien saatavilla olevaa taidetta.
— Esimerkiksi eri taiteenalojen työpajat voisivat olla toivottavia ja mielenkiintoisia. Taide eri lajeissaan sopii kirjastoon. Kirjastossa voisi myös olla elokuvateatteri, televisio- ja DVD-tiloja itsenäistä katselua varten sekä eläväinen teatterilava.
Reini toivoisi kirjaston olevan auki myöhään, ja kiva baarikin voisi olla paikallaan. Hän muistuttaa myös suurten ohella pienten kirjastojen asemasta.
— Kirjastojen tulee olla ihmisiä lähellä, kaupungin eri osissa. Vaivattomuus käyttää kirjastojen palveluita on tärkeää.
Omista kirjastomuistoistaan Reini kaivaa Kallion kirjaston. – Lainasin penskana sieltä kirjoja ihan vain tuoksun perusteella.
Entä mikä on Antti Reinin lempiromaani, josta on tehty elokuva?
— Varmastikin Papillon. Luin sen nuorena useaan kertaan ja seikkailin kirjan mukana eksoottisissa ympäristöissä. Ihmettelin kovasti, kuinka syytön mies voidaan tuomita vankilaan. Kirjan filmatisointi tosin oli vähän pettymys. Oma mielikuvitukseni oli kuvitellut kaiken hieman toisenlaiseksi.
Outi Mäenpää kaipaa suuren luokan kirjastoa
Vares — Pahan suudelmassa myös esiintyvä Outi Mäenpää (nyk. Nordberg) on mukana toisessakin tämän vuoden kovamaineisessa elokuvassa, joka pohjautuu suosittuun ja palkittuun romaaniin. Susanna Alakosken Sikalat-teoksesta (2007, alkuperäisteos Svinalängorna) Pernilla Augustin ohjauksessa muokattu Sovinto kokoaa yhteen ruotsalaisia ja suomalaisia leffanimiä. Kovassa joukossa (mm. Noomi Rapace) Mäenpää loistaa ruotsinsuomalaisen perheen alkoholiin sortuvana äitinä niin hienosti, että sai vastikään Ruotsissa arvostetun Guldbagge-palkinnon.
Outi Mäenpää on suuri kirjaston ystävä. – Nykykirjastoista pidän kovasti Rikhardinkadun kirjastosta. Se on ajan patinoima ja tunnelmaltaan hieno. Mutta sen oheen Helsinki kyllä tarvitsee suuren luokan pääkirjaston.
Keskustakirjastolta Mäenpää odottaisi monipuolista tarjontaa. – Kirjojen ohella esimerkiksi kahvila, lapsiparkki ja tila pienimuotoisille teatteri- ja musiikkiesityksille sekä keskustelu- ja koulutustilaisuuksille olisivat ihana juttu.
Mäenpää innostuu myös epätavallisemmista mahdollisuuksista, kuten kirjastossa sijaitsevasta ruokaravintolasta, kuntosalista ja romanttisista salanurkkauksista.
— Pieni elokuvateatteri ehdottomasti, ja kiva olisi, jos kirjastossa olisi tila, joka pysyisi avoinna 24 tuntia vuorokaudessa. Baarikin voisi olla mukava, mutta sellainen keskieurooppalaisen hienostunut, ei mikään keskikaljakuppila.
Mäenpää on viihtynyt suuren osan elämästään eri kirjastoissa. – Ensimmäinen pitkäaikainen kohteeni oli Tapiolan kirjasto, sittemmin aina oman asuinalueeni kirjasto. Aina kun olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, olen ensimmäisenä hakeutunut paikalliseen kirjastoon ja sitä kautta integroitunut uuteen yhteisöön. Kirjasto kertoo paljon kustakin paikkakunnasta. Ylioppilaskirjoituksiin luin kirjastossa. Rakastan kirjastojen tunnelmaa.
Omaksi lempiromaanikseen, josta on tehty elokuva, Mäenpää mainitsee tietenkin Sikalat-kirjan ja Sovinto-elokuvan.
— Kyseessä on hieno kirja, ja myös elokuva, joka on täysin itsenäinen teos suhteessa kirjaan, on upea teos.