Ulkomailla kirjakaupoissa suomalainen usein suutahtaa: miksei meillä Suomessa ole tällaisia kirjakauppoja? Voisi lueskella sohvilla ja kahvimukin äärellä, ehkä jopa viinilasin ääressä tavata ystäviä kirjasuosittelujen merkeissä, viihtyä kauan, katsella näyttelyitä, ehkä saapua vasta myöhään illalla. Kiinnostavan kirjan saisi ottaa mukaan minne vain valtaisan kaupan kolkkaan ja lukea siltä istumalta vaikka kannesta kanteen.
Sitten aina muistaa. Mutta meillähän on kirjastot. Ilmaiset kirjastot, joissa valikoimaa riittää. Ja kun meillä on keskustakirjasto, emme haikaile Euroopan kirjaparatiiseihin. Voimme viihtyä kirjapinojen parissa, ystävien kanssa, kenties jopa viinilasillinen seuranamme, mukavia sohvia ja loputtomasti aikaa. Eikä yhtään kateutta muita maita kohtaan!
Kaveriporukan nojatuolitapaaminen
Kirjasto on usein paikka, jonne mennään yksin, omiin oloihin lueskelemaan, opiskelemaan, tekemään töitä ja lainaamaan laatua kotiin. Kirja luetaan yksin ja omin silmin, itse valitulla hetkellä. Kirjaston ei kuitenkaan tarvitse olla yksinäisten kokoontumispaikka. Kirjoista ja kirjastoympäristöstä voi nauttia koko jengillä.
Kuvittele kirjasto, jonka mukavassa kahvilassa, kenties jopa viinibaarissa – ja kesällä kivalla kirjaterassilla –, viettäisitte nojatuolitreffit kaveriporukan kanssa. Koko illan voisi helposti kuluttaa kirjastolla: rupatellen, yhdessä näyttelyä katsellen, herkkuja syöden ja avarasta, tunnelmallisesta tilasta nauttien. Kenties joku teistä olisi viettänyt päivänsä kirjaston työtilassa, toinen leikittänyt lasta satumaailmassa, kolmas lukenut viikon aikakauslehdet. Kun laskeva aurinko alkaisi värjätä ikkunoiden läpi kirjastoa roosanpunaansa, voisi matkaan napata kuumimmat uutuusromaanit kotiin viemisiksi.
Ja rakkaus roihahti – kirjastossa!
Liisa, 31 ja Joël, 36, tapasivat pariisilaisessa kirjakaupassa. Puoti oli Pariisissa opiskelleen Liisan vakiopakopaikka kiireiseltä kaupunkielämältä. Hän vietti kaupassa usein monta tuntia, lueskellen kiintoisia taidekirjoja ja lehtiä. Ranskalainen taideopiskelija Joël huomasi vaalean suomitytön käyvän lempipuodissaan usein, joten kerran hän rohkeni juttusille. Pari tapasi kirjakaupassa uudelleenkin, ja kolmannen kerran sovitusti. Myöhemmin treffeillä käytiin muuallakin, mutta viisi vuotta seurustelleet ja nyt Suomessa naimisissa asuvat Liisa ja Joël yhä Pariisin matkoillaan vierailevat samaisessa kaupassa menneitä muistelemassa.
Sama rakkaustarina voisi saada alkunsa myös kirjastosta! Ehkäpä se on juuri Teidän tarinanne?
Lähtisitkö treffeille kirjastoon?
Näin suomalaiset vastasivat:
”Voisin todellakin. Sellaiseen kirjastoon, jossa olisi paljon valoa ja kauniita värejä. Paikkaan, jossa olisi perinteisen kirjaosastojen lisäksi kahvilatila istuskelua ja teen juomista varten; tila, jossa voisi nauttia lukemisista, rauhasta ja iloisista ihmisistä ja tosiaan treffata ystäviä.”
Mirkka, 33, Tampere
”Voisin lähteä, etenkin, jos kirjasto olisi osittain ulko- ja osittain sisätilassa. Siellä voisi olla pieniä yksityisempiä alueita sekä isompia julkisempia alueita. Kirjastossa voisi olla esimerkiksi huoneita, joissa voisi pienellä ryhmällä kuunnella äänikirjaa ja huoneita, joissa voisi katsoa yhdessä leffoja.”
Krista, 35, Helsinki
”Kyllä. Kirjastossa olisi lukudivaaneita, joilta avautuisi maisema kauniiseen luontoon suurista ikkunoista. Divaaneilla voisi lepäillä yhdessä kavereiden tai jonkun kivan tyypin kanssa, lukea sarjiksia ja syödä eväitä – ja kuunnella kirjastosta lainattavaa musaa kahdenkuunneltavilla kuulokkeilla.”
Satu, 40, Helsinki
”Tahtoisin romanttisille treffeille johonkin todella isoon ja vanhaan kirjastoon, jossa tuoksuvat vanhat kirjat. Hyllyt ovat korkeat ja kirjoja on kattoon asti. Kirjasto on sokkeloinen, siellä on paljon korkeita pylväitä ja kivisiä portaita. Treffit voisivat olla siellä jossakin hyllyjen välissä: siellä voisi kuherrella rauhassa, eikä kukaan näkisi, koska kirjasto on niin valtava.”
Jonna, 34, Raisio
”Kirjastossa olisi pelien pelaamista varten oma tila, jossa voisi pelata yhdessä kavereiden tai tyttöystävän kanssa. Kirjasto olisi mielenkiintoinen paikka, jossa voisi seikkailla yhdessä ja löytää aina jotain uutta. Vähän niin kuin satumaa myös aikuisille.”
Jouni, 23, Turku
”Jos lähtisin treffeille kirjastoon, niin vaikkapa musapuolelle. Ja paikkaan, jossa ei tarvitsisi olla hiiren hiljaa, kuten kirjastossa yleensä. Olen joskus ajatellut, että ulkomaalaisten kirjojen osastolta voisi hyvinkin löytyä joku potentiaalinen ulkomaalainen treffikumppani…”
Piia, 35, Helsinki
”Voisin! Kirjasto olisi valtava, sokkeloinen rakennus saarella, keskellä turkoosia lampea. Kukaan ei tietäisi, milloin tai miksi se on alun perin rakennettu tai miksi siinä on niin monta korkeaa tornia ja hämärää maanalaista kerrosta. Kesäisin sinne soudettaisiin pienellä veneellä, joka jätettäisiin kiinni puulaituriin. Kirjastoa ympäröisi polku lehtipuiden keskellä. Polun varrella olisi penkkejä, joilla voisi vaikka syödä eväitä. Talvisin käveltäisiin tai luisteltaisiin jään yli, ja perillä odottaisi kuuma glögi tai kaakao aulan läheisyydessä sijaitsevassa kahviossa. Kirjastossa olisi paljon pehmeitä keitaita, joihin voisi pysähtyä lepäämään kirjalöytöjen lomassa ja lumossa, lumoamaan seuralaista viinilasillisen äärelle. Kirjaston monet eri tasot, kerrokset ja ulottuvuudet tarjoisivat taianomaisen kirjallisuuden lisäksi kynttilöillä valaistuja salanurkkauksia, jotka kutsuisivat luokseen.”
Leo 30, Helsinki