Kaupunki voisi olla aktiivisesti toimiva, yhteistä tietoa ja energiaa tuottava urbaani sulatusuuni. Tätä mieltä on Helle Juul, tanskalainen arkkitehti ja tutkija, joka peräänkuuluttaa tulevaisuuden kokemuksellisia keskuksia. Tällä hän tarkoittaa kaupunkia, jossa yhdistyisivät yliopistoissa luotava tieto, kaupungin oma tarjonta sekä ihmisten sosiaalinen toiminta. Kampusalueiden integroitumista muuhun kaupunkiympäristöön tutkinut Juul niputtaa tärkeiden kaupunkielementtien joukkoon myös tulevaisuuden kirjaston.
Helle Juul kuvaili tulevaisuuden kirjastoa The New Library -seminaarissa Helsingissä 10.2.2011.
Helle Juul valmistui Aarhus School of Architecture -oppilaitoksesta vuonna 1981 ja muutti miehensä Flemming Frostin kanssa Kööpenhaminaan. Yhdessä he omistavat JUUL | FROST Architects -studion, joka työllistää 24 arkkitehtia, maisemasuunnittelijaa, insinööriä ja taiteen maisteria erilaisiin projekteihin. Juul on jo kaksi vuosikymmentä tutkinut muuntuvaa urbaania tilaa ja kaupunkisuunnittelua ja julkaissut aiheesta kaksi teosta: Urban space I ja II. Parhaillaan hän työskentelee tiiminvetäjänä kampus- ja kaupunkisuunnitteluprojekteissa.
— Teemme yhteistyötä muun muassa Tanskan teknillisen korkeakoulun ja Professionshøjskolen UCC:n kanssa. Kampusideamme ja metodimme on poikinut projekteja myös Ruotsissa.
Juul on päävastuussa projektista nimeltä “The Future Campus Areas – From the Academic Village to Urban University Hub”, jonka parissa on pyritty luomaan toimiva työkalupakki yliopistojen kehittämistä varten.
— Ympäri maailman yliopistot kilpailevat opiskelijoista, tutkijoista ja investoinneista. Menneisyyden yksipuolinen, yhteen suuntaan toimiva yliopistosysteemi ei ole hedelmällinen enää nykypäivänä – tietoa on kaikkialla. Projektimme tämän hetkinen painotus on aktiivisessa kampusalueen, liike-elämän ja urbaanin ympäristön yhdistämisessä. Tällainen suuntautuminen ei voi olla muuta kuin voitokasta kaikille osapuolille.
Opiskelijat ovat olleet vahvasti mukana projektissa. Esimerkiksi Lancasterin yliopisto ja Zürichin teknillinen korkeakoulu ovat olleet kohteita, joissa Juulin ryhmä on tehnyt kyselyitä ja tutkimuksia opiskelijoiden parissa. Yliopistolaiset ovat saaneet itse kertoa, millainen on heidän mielestään viehättävä kampusympäristö. On selvinnyt, että kaikki ulkopuolelta tuotu lisäarvo on ollut vahvasti pidettyä ja toivottua.
— Konkreettisia esimerkkejä yliopistoalueen ja kaupunkialueen yhdistämisestä on useita. Yksi on vaikkapa se, että sijoitetaan taidehalli tai musiikkiareena kampukselle. Tai väestön terveyttä voisi edistää sillä, että julkisia urheilutiloja olisi runsaasti yliopistojen lähistöllä. Tällöin kaupunkilaisia kävisi yliopiston alueella ja tiloja käytettäisiin monipuolisesti. Bisnesnäkökulmasta vaikkapa erilaiset ideahautomot ja tiedepuistot ovat hyviä esimerkkejä. Kampuksen ulkopuolella taas voitaisiin esitellä opiskelijoiden osaamista ja yliopistojen toimintaa vaikkapa näyttelyiden muodossa.
Keskittymisen pääkohde kampussuunnittelussa on kohtaamispaikkojen tärkeys ja merkitys. Juul muistuttaa, ettei yliopistolla vain opita uutta tietoa tai kriittistä ajattelua vaan myös tulevaisuuden sosiaalisten haasteiden hallintaa.
— Tällaista oppimista ei tapahdu luentosaleissa, vaan paikoissa, joissa opiskelijat tapaavat toisiaan ja toimivat yhdessä. Tarve uudenlaiseen integraatioon lähtee siitä, että tulevaisuudessa kaupungit tulevat olemaan hybridejä, toiminnan ja tarpeiden yhteensulautumia, jolloin myös yliopisto osana urbaania ympäristöä on siihen liittyneenä. Kampusalue ei ole enää oma yksityinen oppimiskone jossakin kaupungin laidalla, vaan osa toimivaa, aktiivista kaupunkiympäristöä. Yliopistoalueiden hyödyntäminen nyt heijastelee jo tulevaisuuden interaktiota, jossa koko kaupunki on tietokeskus ja ennen kaikkea merkittävä kohtaamispaikka.
— Uskon, että yhteistyö kampuksen, liiketoiminnan ja kaupungin välillä luo ennen näkemätöntä synergiaa. Samalla yliopiston tekemä tärkeä tutkimustyö muun muassa biolääketieteen ja tietotekniikan parissa voisi kehittyä.
— Kun kaupunkilaiset näkevät yliopiston toimintaa konkreettisesti ympärillään, myös opiskelun tärkeys korostuu. Moni ehkä huomaa, että yliopistokoulutus on hyvä vaihtoehto. Tämä on tärkeää aikana, jona koulutuksen merkitystä ei voi liikaa painottaa.
Kirjasto sosiaalisena haasteena
Juul näkee kampusideoinnissa ja tulevaisuuden kirjaston suunnittelussa samoja piirteitä ja tarpeita.
— Kirjaston rooli on muuttumassa. Yleisesti ottaen oma lempikirjastotyyppini on sellainen, joka sopeutuu yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Näkisin, että kirjastolla on kohdattavanaan viisi haastetta. Ensinnäkin kirjaston tulisi olla digitaalisessa muodossaan avoinna ympäri vuorokauden. Toiseksi kirjaston tulisi toimia yleisenä, arkisena kohtaamispaikkana. Kolmanneksi painotan luovaa mietiskelyn tilaa. Neljäs tehtävä on vaalia yhteiskunnan tiedon saantia ja jakelua. Ja viidenneksi uusille palvelumuodoille ja liiketoiminnalle, kuten pienyrityksille, voisi antaa kirjastossa tilaa toimia.
— Lisäksi yliopistoilla ja kirjastoilla on muitakin yhteisiä haasteita kohdattavanaan. Näitä ovat esimerkiksi globalisaatio, uudet innovaatiot, yhteistyö liike-elämän haarojen kanssa, monimuotoisuus ja monitieteellisyys.
— Työmme kampustutkimuksen parissa on luonut strategiaa myös kirjastolle, joka tulee kohtaamaan moninaisia vaatimuksia. Kirjaston tulee sopeutua kampuksen lailla muuhun kaupunkiympäristöön ja toimia omana rakennuksenaan muiden muassa. Yksi tärkeä kirjaston kehiteltävä osa-alue on sosiaalinen painotus, se, kuinka ihmisten välinen sosiaalinen elämä toimii kirjaston sisällä ja sen ulkopuolella. Kirjaston perinteistä tehtävää, tiedon jakamista, säilytystä ja järjestelyä ei myöskään saa unohtaa.
Juul kehottaa helsinkiläisiäkin pohtimaan sekä kampus- että kirjastoalueen monimuotoisuuden tarpeita ja kehittämistä. Tanskalaisesta kaupunkitilametodista saa ottaa oppia.
— Näin voitaisiin luoda Helsinkiinkin kirjasto, johon on helppo saapua tapaamaan muita ihmisiä, olitpa turisti, opiskelija tai tavallinen kaupunkitallaaja. Samalla kaupungista tulee mielenkiintoinen tietoon, oppimiseen ja ihmisten kohtaamiseen painottava keskus.