Mutta mitä yhteistä on betoniseinien valamisella ja leipomisella? Seinien suurmuotit öljytään, jotta öljytty muotti ei tartu valupintaan, aivan samaan tapaan kuin vuoka kannattaa voidella, ettei taikina tartu kiinni. Öljytty muotti on myös helpompi purkaa siinä vaiheessa kun seinä on kuivunut ja kannattelee itse itsensä. Kirvesmies Juha-Matti Komu sekä E.M. Pekkinen Oy:n työnjohdon edustaja Jarmo Ahokas korjasivat juhannuksen alla öljysäiliön paineruiskun letkua. Tätä öljyä kun ei kipaistakaan lähikaupasta lisää.
Kellarin seiniä oli juhannukseen mennessä valettu 12, ja edessä on vielä 10 palan valaminen. Suurmuoteilla saadaan kerralla aikaiseksi 11 metriä pitkä ja kuusi metriä korkea kappale. Työmaan pohjoispäässä seinämä näyttää jo yhtenäiseltä, mutta eteläosassa näkyvissä on vielä kalliotaustaa. Kellarin katon tekeminen eli holvaus alkaa pohjoispäässä kesä-heinäkuun taitteessa. Holvi peittää vähitellen avoimen näkymän pohjakerrokseen.
Huoltoajoja varten kirjaston kellariin rakennetaan ajoluiska sekä kellarin uumeniin jäävä piha, jossa tavaraa voidaan purkaa ja lastata. Huoltopiha näkyy kuvassa keskellä. Sen vasemmalle puolelle sijoittuu neliskanttisena näkyvä pumppaamo, jonne ohjataan esimerkiksi sade- ja jätevedet sekä kirjaston ravintolan rasvanerottimista kertyvä aines. Ajoluiska syntyy oikeaan laitaan suoran betoniseinän ja tekeillä olevan kaarevan seinän väliin. Kaarevaa seinää ei voida tehdä suurmuoteilla, vaan se vaatii vanhan ajan käsityötä ja rakennetaan kappaletavarasta eli laudoista ja vanerista.
Violetilla merkitty kaareva seinä johdattaa autot alas huoltopihalle 60 metriä pitkää, betonilattiaista ajoluiskaa pitkin. Luiska lähtee maan pinnalta ja laskeutuu noin kuusi metriä alaspäin. Huoltopihalla puretaan niin kirjakuormia kuin ravintolan ja kahvilan tavaraa sekä lastataan roskat jäteautojen kyytiin.
Kellarista lastauslaiturin vierestä löytyy myös suuri käymälöitten keskittymä. Käymälöitä kirjastoon tulee runsaasti, onhan kyseessä kaikille avoin tila keskeisellä paikalla. Kirjastossa viihdytään pitkään, sillä se sisältää työtiloja, elokuvateatterin ja ravintolan. Kuvassa käymäläalueen eteistila; koppien ovet jäävät oikealle. Tilaan pääsee sekä portaita että hissillä. Hissejä taloon on tulossa kuusi, mutta vain neljällä pääsee kellariin asti.
Teräskaaren perustukset valmiit
Taloa kannattelevan valtaisan teräskaaren perustukset ovat valmiit niin pohjois- kuin eteläpäässä, ja niihin päästään asentamaan päätykoteloita vielä heinäkuun aikana.
Pohjoinen kaaren perustus muistuttaa muodoltaan plus-merkkiä. Anturan päälle asennetaan vielä teräskaaren päätykotelo, ja osat hitsataan kiinni toisiinsa. Pohjoisen ja eteläisen anturan välille jännitettävän terässillan jänneväli on 105 metriä, ja kaari sisältää jousirakenteen, joka sijoittuu kellarin kattoon.
Teräskaaren eteläinen perustus sijoittuu Sanomatalon edustalle lähelle porraskuilua, joka on tehty mahdollisesti rakennettavaa keskustatunnelia varten. Jarmo Ahokas ja vastaava mestari Kyösti Kontio kertovat työmaan anturoitten olevan hyvässä vaiheessa: ne on vedetty ja kiristetty kiinni kallioon ankkureilla. Tarvittavan suuri voima tähän saadaan aikaiseksi hydraulitunkin avulla.
Pohjoisesta päästä katsottuna työmaata ei pian enää voi kutsua montuksi, sillä se on täyttynyt erilaisista pilareista ja täyttyy edelleen väliseinillä ja kattolaatoilla. Pohjoiseen päätyyn, kuvassa oikean nurkkaan, on valmistunut myös yksi porraskuiluista.
Vaikka lomakausi on juuri alkanut, kello raksuttaa E.M. Pekkisen urakassa miltei korvin kuultavasti. Aikataulu on sen verran tiukka, että lomia limitellään ja työt pidetään käynnissä kaiken aikaa.
Maskottimajava on jo päässyt kellon taustaksi ja Pekkisen miesten huppareiden selkämyksiin. Taiteilijan eli kuvittaja Salla Savolaisen nimikirjoituskin on ollut miehistössä kysyttyä tavaraa!
Työmaa-aidan ulkopuolella vietetään kesäisiä picknick-hetkiä ja nautitaan paisteisista päivistä. Siestaa viettivät juhannuksen alla myös Lucy Abrams ja Kaisa Johansson. Chicagosta kotoisin oleva Lucy on asunut kolme vuotta Suomessa ja opiskelee klarinetinsoittoa Sibelius-Akatemiassa vastapäisessä Musiikkitalossa. Kaisa Johansson työskentelee talossa. Lucy kertoo työmaan näkyvän hyvin yläkerran harjoitushuoneista, mutta työn äänet eivät onneksi ole opiskelua haitanneet.
Naiset toivottavat uuden kirjaston tervetulleeksi. Se tulee heistä hyvälle paikalle muitten kulttuurirakennusten piiriin. Keskustakirjaston havainnekuvat ovat miellyttäneet silmää, ja kirjastossa tulee varmasti käytyä sen valmistuttua.