”Nyt on kulttuurin vuoro!” innostuu apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen puhuessaan keskustakirjastosta. Keskustakirjastohankkeen uuden äidin äänessä on sellaista intomieltä ja iloa, että on helppo nähdä hankkeen etenevän näissä käsissä. ”Töölönlahti tulee olemaan kaupungin arvoalue ja suurten ihmisjoukkojen ykköskohde”, Viljanen toteaa miettiessään keskustakirjaston ja remontoitavan Olympiastadionin kävijämääriä. ”Sotien jälkeen rakennettiin ensin kouluja, sitten kaupungin parhaille paikoille pankkeja, ja sen jälkeen kauppakeskuksia. Nyt on aika rakentaa ei-markkinaehtoisia rakennuksia, kulttuurikeskuksia; sivistyksen tiloja ihmisten käyttöön. Kuvailisinkin keskustakirjastoa suomalaisen sivistyksen taloksi.”
Viljasen viesti uudisrakentamisen vastustajille on se, että Helsingin keskusta on vielä kesken. ”Eri aikakausina rakennetaan julkista tilaa, ja vielä rakennamme uutta Helsinkiä. Kirjastolle kaavailtu tontti on annettu julkiseen käyttöön – haluammeko sille paikalle uuden kauppakeskuksen? Nyt rakennamme uutta historiaa ja katsomme tulevaisuuteen saakka. Töölönlahden alue ei tunnu kokonaiselta kansalaisaukiolta, ellemme saa mukaan keskustakirjaston kaltaista julkisen, kaikille vapaan tilan panostusta.”
Ritva Viljanen, mitä tahtoisit itse nähdä tai kuulla astuessasi keskustakirjastoon? ”Paljon ihmisiä, ihmisten ääntä ja toimintaa. Haluaisin myös heti ymmärtää olevani kirjan ja kirjallisuuden talossa. Astuisin kotoisaan tilaan, jonne olisi helppo palata. Kirjastossa voisi olla joka päivä jokin keskustelupaneeli, sillä kiinnostavia aiheita ja kiinnostavia puhujia riittää. Kävisin varmasti kuuntelemassa eri alojen osaajia ja harrastajia.”
Uskon kirjaan
Ritva Viljanen kuvailee itseään kulttuurin suurkuluttajaksi. ”En osaa matkustaa töihin ilman musiikkia. Ipodilleni on ladattu 2000 kappaletta. Käyn viikoittain kulttuuritapahtumissa, ja teatteri on läheinen kulttuurin muoto.” Viljaselle kirjallisuus tarkoittaa levähdystä arjessa, innoittavaa mielikuvitusmatkaa ja tärkeää tietopohjaa. ”Oma kirjavalikoimani on sekasortoinen. Kirjoja on paljon, kirjahyllyjä on paljon. Tarvitsisin silti taas uuden hyllyn. On häpeällistä kertoa, että vaikka minulla on suuri keittokirjakokoelma, on se niin hallitsematon, että lataan reseptit verkosta!”
Viljanen lukee joka ilta ainakin muutaman sivun ja tunnustaa lukevansa useaa kirjaa yhtä aikaa. ”Jos ajattelen kirjastoa 100 vuoden päästä, on ympäristö varmasti hyvin digitaalinen ja varustettu roboteilla. Uskon kuitenkin kirjaan fyysisenä objektina. Kirja on säilynyt vuosisatoja. Miksei se säilyisi jatkossakin?”
Uuden kirjaston tulee kestää aikaa. Sen Viljanenkin tiedostaa. ”20 vuoden päästä keskustakirjaston tulee yhä näyttää arvorakennukselta. Tällainen ennakointi on haastavaa. Toivoisimme, että onnistuisimme samoin, kuin Finlandia-talon kohdalla on onnistuttu.” Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun tuomariston puheenjohtajaksi Ritva Viljanen lähti suurella uteliaisuudella. ”Kaikki jatkoon valitut kuusi ehdokasta ovat todella hienoja, etenkin, kun ottaa huomioon pienen tontin haastavuuden. Kilpailussa on hyvin korkea taso. Oma suosikkikin on jo löytynyt”, Viljanen vihjaa, muttei paljasta enempää.
Rahoitusasia on vielä osittain avoin, mutta Viljanen ei kanna budjetista suurta huolta. ”Minulla on hyvin turvallinen olo siitä, että kaikki, myös budjettiasia, menee oikealla tavalla eteenpäin. Budjetin suhteen liikun vankalla osaamisalueellani ja rauhallisin mielin. Asiat ratkeavat aikanaan.” Eniten Viljasta on riemastuttanut hankkeen avoin luonne. ”Keskustakirjastoprojektin avoimuus on poikkeuksellista. Osallistuva budjetointi oli tästä yksi hieno esimerkki, UnelMoi-kampanja yksi, sosiaalinen media yksi. Kaupungilla ei ole vastaavaa mallia yhtä osallistavasta projektista. Kaupunkilaisten ideat ovat myös olleet loistavia. Tällaisia järkeviä ideoita lähdemme ilman muuta toteuttamaan.”
Uskallusta isoihin päätöksiin
Keskustakirjaston kahtena tärkeimpänä tehtävänä Ritva Viljanen näkee sen, että ihmisillä on vapaa tila, jossa on välineitä ja keinoja tehdä kiinnostavia asioita sekä sen, että vahvasti tiedollinen ympäristö mahdollistaa uusien ideoiden keksimisen. ”Tunnelma olisi niin inspiroiva, että uusiin ideoihin suorastaan kompastuisi. Virtuaalinen ympäristö tulee sekin olemaan aivan uudenlainen. Arkkitehtuurikilpailussa rakennukseen on liitetty myös sauna. Se ihmetytti minua alkuun. Ideassa on kuitenkin paljon kiehtovaa. Suomalainen historia, opin sauna, roomalaisten kylpeminen, maailman ainoa kirjastosauna… Tuota ideaa täytyy kehitellä.”
Entä sitten paljon puhuttu lähikirjastojen asema ja koko kirjastoverkon tilanne? ”Keskustakirjastohanke ei ole lähikirjastoja vastaan. Jos näin olisi, koko hanke olisi kuollut viidessä minuutissa. Lähiöihin tarvitaan palveluja ja niitä kehitetään jatkuvasti. Kuitenkin myös keskusta-alueelle tarvitaan historiaa muokkaavaa kehitystä. Joskus täytyy uskaltaa tehdä isojakin päätöksiä.” Viljanen kurkistaa myös koko kirjastoverkon tulevaisuuteen. ”Rakenteellisia muutoksia tulee varmasti olemaan. Itsepalvelukirjastot lisääntyvät, samoin kuin pienet pop-up-kirjastot ja ladattavat kirjastot, jotka perustuvat luottamukseen. Niitä voi pulpahdella vaikkapa ravintoloiden yhteyteen tai metrotunneleihin, kuten Shanghaissa.”
Ritva Viljanen kuvailee omaa keskustakirjastorooliaan suureksi asiaksi. ”Kyseessä on aivan varmasti virkakauteni yksi tärkeimmistä hankkeista, jolla on vaikutusta vuosisatojen päähän. Kirjastolla kansallisena instituutiona on valtava merkitys Helsingille ja koko Suomelle kaupunkikuvan uudistajana. Vastaavaa ei usein osu omalle kohdalle. Tämä on ainutlaatuista.”
Mitä sinulle, Ritva Viljanen, tulee mieleen keskustakirjastosta, kun ajattelet…
…Väriä? ”Huomion kiinnittävä väri. Sellainen väri, josta valo tulee läpi.”
…Tuoksua? ”Kirjan, painomusteen tuoksu. Ja vastaan leijaileva kahvin tuoksu!”
…Tunnetta? ”Iloisuus, innostus ja lämpöinen henki.”
…Kasvia? ”Vihreä lehti, joka versoo. Näyttävä, suuri kasvi.”
…Maskottia? ”Suomalaisesta kansanperinteestä lähtevä hahmo… Kyllä sen on oltava kirjastotonttu!”