Luukkonen sanoo, että tarinankertojan ammatti on Suomessa aika tuntematon, mutta tunnettu englanninkielisissä maissa ja Ruotsissa sekä Suomessakin suomenruotsalaisten keskuudessa. Hän itse on aina rakastanut maagisia aloitussanoja ”olipa kerran”. Nyt hän saa aloittaa työpäivänsä noilla sanoilla.
Tarinat ylittävät kielimuurit
Tarinankertoja jos kuka on tulevan Keskustakirjaston symboli, koska Keskustakirjasto tulee nimenomaan olemaan tarinoiden tyyssija. Tarinat välittävät meille tietoa elämästä. Keskustakirjasto on luovan Suomen näyteikkuna, joka tulee synnyttämään menestystarinoita myös tuleville sukupolville. Keskustakirjastossa jos missä on tilaa tarinankertojien esityksille.
Kuinka tulla tarinankertojaksi? Markus on opiskellut puhe- ja draamataidetta Snellman-korkeakoulussa. Valmistumisensa jälkeen Luukkonen kiersi vuodet 2008 ja 2009 yksin maailmalla keräämässä ylös suomalaisille tuntemattomia kansantarinoita. Kahden vuoden matka alkoi Pietarista ja päätepiste oli Uluru, aboriginaalien pyhä paikka Australiassa. Matkalta tarttui reppuun uusia tarinoita, kokemuksia ja ystäviä. Luukkonen piti reissultaan Tarinoiden maailma –blogia.
”Kirjoitin matkan aikana myös itse tarinoita luonnon ja ihmisten innoittamana.”
Suurin ongelma matkan aikana oli kielimuuri, sillä kaikkialla ei puhuttu englantia eikä Luukkonen puhu esimerkiksi venäjää. Häntä tosin pyydettiin kertomaan tarinoita, vaikka yleisö ei ymmärtänyt kieltä. Luukkosen hämmästykseksi kuuntelijat olivat silloinkin haltioissaan.
”Kai itse tarinankertomistilanteessa on jo jotain vaikuttavaa.”
Markus Luukkosen mukaan mikä tahansa taide voi viedä kokijansa matkalle kauas vieraisiin maihin tai sitten oman mielen sisälle, näkemään itsensä uudesta näkökulmasta.
Tarinateltta matkaa ympäri Suomea
Markus pitää työpajoja ja hän järjestää esityksiä, joissa kertoo tarinoita yksin tai muiden kanssa. Esityspaikkoina ovat olleet muun muassa teatterit, kirjastot, päiväkodit, vanhusten palvelukodit, galleriat, kauppakeskukset, kahvilat ja puistot, ja jopa raitiovaunu! Hänet tilataan usein esiintymään juhliin, kuten syntymäpäiville, häihin ja pikkujouluihin.
”Tarinoiden kuuntelemisen ajatellaan olevan vain lapsia varten. Olen esiintynyt myös lapsille, mutta teen tarinoita enemmän aikuisille tai koko perheelle.”
Nyt kesällä Markuksella on aikomuksena kiertää trubaduurin ja kuvataiteilijan kanssa autolla ympäri Suomea taidetapahtumissa. He matkaavat puolentoista kuukauden ajan ja ajavat Norjan rajalle asti. Heillä on mukanaan iso teltta, jossa esitykset ja työpajat pidetään. Tavallisesti Luukkonen työskentelee Helsingissä myös pari kolme kertaa viikossa hoitoalalla.
Satu joka täyttää kuin seitsemän ruokalajin ateria
”Pidän eniten improvisoiduista tarinoista, joissa lähdetään kertomaan satua jonkin oman elämän tapahtuman pohjalta. Ei riitä, että kertoja lukee tekstin yleisölle, vaan kuulijalle täytyy välittää kuvia. Itse käytän kertoessani paljon kehoani. Toiset esiintyjät ovat hillitympiä.”
Markus Luukkonen muistaa vaikuttavan kokemuksen kun hän oli Ruotsissa tarinankerrontakurssilla, jossa ohjaaja kertoi kurssilaisille puolen tunnin pituisen tarinan.
”Oloni oli tarinan kuulemisen jälkeen ravittu kuin seitsemän lajin aterian syötyäni!”¨
Kyseinen kurssi Ruotsissa vuonna 2004 oli rajapyykki Luukkosen elämässä. Draaman opiskelija ei kokenut opiskelevansa näyttelijäksi vaan nimenomaan tarinankertojaksi. Hän oivalsi samalla, että hänen ei tarvitse osata satuja ulkoa sanasta sanaan, vaan hän voi kertoa ne vapaasti sydämestään.
Luukkonen käyttää tarinoidensa lähtökohtana mielellään moderneja kertomuksia tai esimerkiksi venäläisiä klassikkonovelleja. Hän katsoo myös paljon elokuvia ja animaatioita ja lukee romaaneja. Luukkosen mukaan tarinankerronta yhdistyy nykymaailmassa usein esimerkiksi tietokonepeleihin.
Eheyttävät sanat
Markus uskoo, että tarinankerronnalla on paljon annettavaa.
”Liian usein asiat annetaan ihmisille valmiiksi pureskeltuina ja lopullisina visuaalisina kuvina. Tarinan kuunteleminen pysäyttää paikoilleen ja rauhoittaa. Kertomukset herättelevät kuulijan mielikuvitusta. Satujen kuunteleminen ja kertominen eheyttävät ihmistä.”
Markuksen mukaan sille on syynsä, että ihmiset ovat kautta aikojen kertoneet toisilleen tarinoita.
”Tarinat antavat hetken pysähdyksen arjesta ja voivat viedä kuulijan kauas matkalle. Samalla voi alitajuisesti käsitellä arjen ongelmia tai isompia elämänkysymyksiä”, Markus pohti ja hymyilee.
Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka elää unelmaansa.
Markus Luukkosen tarinasuosikit
- Eri maiden kansansadut (”Niissä on voimaa!”)
- Michael Ende: Momo (”Klassikko.”)
- Oscar Wilde: Onnellinen prinssi ja muita kertomuksia (”Syvyyksiä.”)
- Wendy Cope: Vakavia asioita -runokirja (”Hymyilen kultakaloille.”)
- Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina(”Luen romaanin tänään.”)+ ekstrana listalla: meri ja metsä (”Niistä saa rauhaa.”)
Markus Luukkonen esiintyy Runokuussa Tarina-klubilla ravintola Dubrovnikissa (Eerikinkatu 11) tiistaina 30.8. klo 19-20.30, vapaa pääsy.