Kun Helsinkiä riepotteli reipas tammikuinen pyry ja kaduilla kulkijat etsiytyivät nopeasti sisätiloihin, Keskustakirjaston työmaalla jatkuivat maanrakennustyöt aivan arkiseen malliin. Pekkisen väki on tottunut siihen, että työpaikalla on taivas kattona ja se heittää milloin mitäkin.
– Jos voisimme toivoa, taivaalta ei tulisi mitään ja talvella riittäisi lauhoja kelejä. Nollan kieppeillä tai pieni pakkanen olisi mukava talvinen työskentelysää, sanovat työmaainsinööri Risto Sell ja vastaava mestari Kyösti Kontio.
Ihannesäätä on saatu odotella. Ennen joulua työmaa oli rankkasateitten kourissa, sitten tulivat kovat tammipakkaset ja ennen kuun puoltaväliä kahden päivän tiukka pyry, joka toi lunta useita kymmeniä senttejä. Töölönlahdenkadun työmaa-aidan tekstejä ja kuvia harva pysähtyi tutkimaan.
Mitä tehdä, kun lumi tukkii työmaaparakkien edustan? Otetaan tietysti avuksi jotakin kättä pitempää: kaivinkone. Kauhotaan lumet sen taakse ajetun kuorma-auton lavalle ja homma pelittää jälleen. Pyrypäivinä lumitöitä on tehtävä koko ajan, jotta kulkutiet säilyvät käyttökelpoisina. Aliurakoitsijan eli Maarakennus Rinne-Laturi Oy:n juuret ovat Pohjanmaalla. Onhan se komiaa, kun kaivinkoneella putsataan porstuan edustaa!
Toki kaivinkoneilla tehtiin myös varsinaista työtä kirjaston pohjakuopassa; lumen putsaamisen lisäksi pääasiassa louheen kuormausta kallion räjäyttämisen jälkeen. Puikoissa Hannu Rinne-Laturi.
Kovilla pakkasilla massiivisetkin koneet ovat koetuksella. Työmaan koneissa on paljoin hydrauliikkaa, ja hydrauliikkaöljyt voivat kylmällä jäykistyä, joten koneet eivät välttämättä lähde käyntiin. Kun käytössä on suuret voimat ja vastassa kova maa, jopa kaivinkoneen kauhaan ja puomiin voi tulla hiushalkeamia. Pakkasilla työskennellään varovasti, ja 20 asteen kylmemmällä puolella koneet saavat tarvittaessa levätä.
Panostusreikiä ja tussahdusräjäytyksiä
Keskustakirjaston kuoppa syntyi poistamalla 20 000 kuutiota maa-ainesta. Maankaivu valmistui jo ennen joulua, ja kallion louhiminenkin on edistynyt työmaalla ennakoitua nopeampaan tahtiin. Tammikuun puolivälissä louhiminen oli loppusuoralla: louhittavasta 9000 kuutiosta jäljellä oli enää noin tuhat kuutiota.
Työmaalla keskityttiin panostusreikien poraamiseen ja kallion hallittuun räjäyttämiseen pienin erin. Räjäytykset ovat käytännössä vain pieniä tussahduksia, joita kaikki naapurit eivät välttämättä edes huomaisi ilman äänekästä pilliä, jonka tihenevät äänet kertovat räjäytyksen lähestymisestä. Edessä on vielä esimerkiksi aukkojen louhiminen hissikuilujen pohjia ja pumppaamoa varten. Jälkimmäiseen johdetaan tulevaisuudessa kellariosan viemärivedet.
Räjäytystyö alkaa poraamalla kallioon panostusreikiä, joihin räjähteet sijoitetaan. Reiät porataan kolmen metrin syvyyteen. Poistettava kerros on toisin sanoen kolme metriä korkea.
Panostusreiät muodostavat suorakulmion muotoisen, kymmenen metriä kertaa kaksi metriä leveän alueen. Nallit on numeroitu ja ne räjähtävät eri aikoihin. Näin hallitaan räjäytyksen suuntaa. Räjähteenä käytetään silkkaa dynamiittia. Kerralla kalliota irtoaa 50–80 kuutiota.
Kiihkeimmillään räjäytyksiä oli neljä, viisi päivässä, alkuvuodesta enää kolme, neljä päivää kohden. Irrotettu kallio viedään Jätkäsaareen, jossa Helsingin kaupunki huolehtii sen murskaamisesta.
Ilmankos työt ovat edistyneet reipasta tahtia, kun porarikin pitää kahvipaussin kuppi kourassa kävellen. Porari Tomi Röyskö ja rakennusmestari Kari Suomala ehtivät sentään vaihtaa muutaman sanan räjäytysten välissä.
Betoniverhous pitää kallion kasassa ja veden poissa
Tonttia kiertävä kallio on rikkonaista, joten seinämää on tiivistetty verhoamalla sitä betonilla. Kyseessä on niin sanottu verhoinjektointi, mikä tarkoittaa kallion tiivistämistä pumppaamalla rakoihin betonia.
Kuvassa näkyvä juuripalkki rajaa kallion ja tukiseinän väliä. Sen lisäksi kallion sisälle on tehty injektoimalla betoniverho, joka estää veden kulkeutumisen rakennuksen alle. Verho tulee kiertämään koko kuopan ympäri, vaikka kallion rikkonaisuus vaihtelee suuresti. Kallio on paikoin hyvin rikkonaista, paikoin kestävämpää. Keskustakirjaston kellarista halutaan varmasti tiivis, joten verhous tehdään varman päälle. Sementtiseos kallion raoissa estää veden kulkeutumisen rakennusalueelle.
– Maanalaisissa rakenteissa kuten vaikkapa parkkihalleissa verhoinjektointi on yleinen. Käytännössä kallion halkeamiin pumpataan betonia niin paljon kuin sinne mahtuu; yhteen halkeamaan voi mennä betonia jopa 1000 kiloa. Olemme arvioineet tarvittavan betonin määräksi 100 000 kiloa, Kyösti Kontio kertoo.
Vaatimattoman näköisillä virityksillä voi työmailla olla tärkeä tehtävä. Tässä teräsponttiseinän alaosaan rakennettavan juuripalkin alueelle on vuotanut pohjavettä ja se on jäätynyt. Teltassa öljypoltin lämmittää ilmaa ja pitää aluetta sulana. Työpäivä voi kulua kirjaimellisesti jäitä poltellessa.
Keskustakirjaston työmaalla työskentelee alkuvuodesta reilut 20 miestä. Työmaan kokonaisvahvuus muodostuu työnjohdon lisäksi rakennusmiehistä, louhijoista, injektoinnin tekijöistä, koneenkäyttäjistä ja aliurakoitsijoista kuten kaivinkoneurakoitsijoista. Kuvassa työnjohto, vasemmalla vastaava mestari Kyösti Kontio, rakennusmestari Kari Suomala, työnjohtajaksi opiskeleva rakennusmies Jarmo Ahokas sekä työmaainsinööri Risto Sell.
Majavien salainen kokous turvamiehen selustassa? Ei todellakaan. Pekkisen miehet kertovat avoimesti työstään, jota tehdään vuosien kokemuksella.
Kakkosportilla Sanomatalon kulmalla Pekkisen virallinen logo on saanut rinnalleen piirrosmajavan, saman, joka koristaa tätä nykyä Pekkisen miesten kypäriä. Majava tutustuu piirroksessa rakennusoppaaseen.
Helmikuussa työmaa-aitojen takana alkaa kellarin betonirakentaminen. Kirjaston kellari saa perustan, joka mahdollistaa seinien pystyttämisen. Toivon mukaan pahimmat pyryt ja pakkaset ovat silloin takanapäin.