Takaisin artikkeleihin

Lukuvinkkejä Oodin kirjajuhlien vierailta

30.12.2022

Etsitkö luettavaa? Kysyimme vinkkejä Oodin kirjajuhlien esiintyjiltä joulukuun alussa. Suosituksia antoivat Heikki Kännö, Tuukka Hämäläinen, Áilu Valle, Monika Fagerholm, Linda Bondestam, Susinukke Kosola, Siri Kolu ja Anne Muhonen.

 

Heikki Kännön vinkit:

Riikka Ulanto: Neitsytlento (2022)
Neitsytlento on surrealistinen, runollinen, tekijänsä omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuva kuvaus laitoshoidosta sekä oman todellisuuden oikeutuksesta. Taitavasti kirjoitettu teksti sisältää useita kerroksia, joista syvemmät avautuvat kepeäsävyisen pintakuoren alta.

 

Elisa Aalto: Esseitä eläimistä (2022)
Tärkeä kirja siitä, kuinka väkivaltaisesti ihminen kohtelee ympäristöään ja toislajisia eläinkumppaneitaan tällä pahoin haavoittuneella planeetalla. Elisa Aalto ajattelee ja kirjoittaa hyvin.

 

Thomas Bernhard: Palkintopuhetta (2014, suom. Tarja Roinila)
Thomas Bernhard on tuoreimpia löytöjäni, ja jo nyt omaan kirjoittamiseeni menee aikaa enemmän kuin aiemmin, koska joudun siivoamaan Bernhardilta tarttuneet vaikutteet. Todella koukuttavaa kirjoittamista ja tylyn hauskaa ajattelua. Palkintopuhetta on yhdeltä istumalta luettava, postuumisti julkaistu teos, josta on hyvä aloittaa.

 

Tuukka Hämäläisen vinkit: 

Inka Nousiainen: Arvaa ketä ajattelen (2007)
Tämä herkkä ja leijaileva romaani vaikutti keskeisesti oman esikoisromaanini syntyyn. Tartuin siihen sattumalta kirjaston poistohyllystä, ja Nousiaisen kerronta ja kieli tekivät suuren vaikutuksen.

 

Adrian Tomine: The Loneliness of the Long-Distance Cartoonist (2020)
Tominen omaelämäkerrallinen sarjakuva on täynnä tuskallisen samaistuttavaa cringe-komediaa. Lisäksi se tulee lähelle kaikkia, jotka tekevät luovaa työtä silkasta intohimosta. Fyysinen toteutus on myös poikkeuksellisen vaikuttava: sarjakuva on piirretty ikään kuin muistikirjaan.

 

Cormac MCCarthy: Tie (2008, suom. Kaijamari Sivill)
Harvassa ovat romaanit, jotka olen lukenut useampaan kertaan, mutta McCarthyn julmankaunis tulevaisuuskuva on yksi niistä. Se on yksi ikisuosikeistani, joka tuntuu vuosi vuodelta karmivammin ajankohtaiselta. Olen lukenut kirjan sekä englanniksi että suomeksi, ja Kaijamari Sivillin suomennos ansaitsee myös ylimääräistä hehkutusta.

 

Áilu Vallen vinkit: 

Veli-Pekka Lehtola: Entiset elävät meissä (2022)

Niillas Holmberg: Halla Helle (2021)

Inger-Mari Aikio: Otne lea mu maŋimuš beaivi (2022)

 

Monika Fagerholmin vinkit:

Maisku Myllymäki: Holly (2021)

Iris Murdoch: Havet, havet (1985, övers. Marianne Gerland-Ekeroth)

Judith Schalansky: Atlas över avlägsna öar (2012, övers. Carl Henrik Fredriksson)

 

Linda Bondestamin vinkit:

Shaun Tan: Cikada (2018, övers. Ulla Roseen)
Jag gillar ofta böcker med otippade hjältar. Cikada av Shaun Tan är min absoluta favorit. Det här är en allåldersbok för alla som någon gång känt sig missförstådda eller osedda. I huvudrollen träffar vi något så ovanligt som en plikttrogen Cikada som efter ett långt arbetsliv är redo att gå i pension från sitt slavjobb på kontor. Både texten och bilden är mästerverk och jag älskar att texten är skriven som små haikuverser som alltid slutar med ett mystiskt tok tok tok. Är det klicket från tangentbordet eller Cikadans eget uppgivna läte? Hur som helst, skrattar bäst som skrattar sist!

 

Wolf Erlbruch: Anden, Döden och Tulpanen (2012, övers. Lennart Lindskog)
Anden, Döden och Tulpanen är en annan bok jag ofta återkommer till. Det är en otroligt varm enkel berättelse om Döden, ett rart skelett iklätt rutigt nattlinne och Anden, en vit anka. De här två blir vänner och umgås under det som visar sig vara Andens sista tid i livet. De värmer varandra om natten, sitter i en trädtopp och filosoferar och allting är så vackert tecknat i pastellkritor! Ingen har lyckats rita Döden lika söt som Wolf Erlbruch och trots det tunga temat är det med värme i hjärtat man lägger boken ifrån sig.

 

Bjørn F. Rørvik­ – Gry Moursund: Bockarna Bruse på badhuset (2012, övers. Pija Lindenbaum)
Bockarna Bruse på badhuset och de andra böckerna i samma serie är bilderböcker som bäst! Bakom böckerna står en norsk duo: författaren Bjørn F. Rørvik och illustatören Gry Moursund. Otroligt underhållande och befriande, dessutom fantastiskt bildberättade! Översatta till svenska av bilderboksstjärnan Pija Lindenbaum.

 

Isabel Minhós Martins – Bernardo P. Carvalho: Stopp! Ingen får passera! (2016, övers. Erik Titusson)
En bok jag aldrig upphör att fascineras av är Stopp! Ingen får passera! av de portugisiska bilderbokskonstnärerna Isabel Minhós Martins och Bernardo P. Carvalho. Det är en fantastiskt kaxig bok om att göra uppror och revolution och om vem som blir en hjälte. Boken är bildberättad på ett mycket klurigt sätt och dessutom ser de roliga bilderna ut att vara tecknade med liknande tuschpennor som barn använder. Den här boken har kommit ut på Planeta Tangerina, ett portugisiskt förlag som drivs av några illustratörer. Alla deras böcker verkar hålla en mycket hög kvalitet!

 

Susinukke Kosolan vinkit:

Maggie Nelson: Vapaudesta (2022, suom. Kaijamari Sivill)
Vieläkö vapaudesta löytyy jauhettavaa? Ilmeisesti kyllä – ja paljon. Aiheen ajankohtaisuus jopa yllättää.

 

David Graeber ja David Wengrow: Alussa oli… : ihmiskunnan uusi historia (2022, suom. Anna Tuomikoski)
Aina välillä ilmestyy teoksia, jotka kärsivällisesti uudelleenkuvittelevat olemassa olevan historiallisen aineiston luomat narratiivit. Teos luo uskottavan ja vaihtoehtoisen tulkinnan ihmiskunnan historiasta, joka asettuu monia vallitsevia käsityksiä vastaan.

 

Juha Kulmala: RESET (2022)
Juha Kulmalan tyyli on runsas ja kertova, mutta minulle suurinta riemua tuottaa hänen kykynsä tiivistää valtavia maailman ilmiöitä ja liikkeitä lähes aforistisiin, hulvattomiin ja ensisilmäyksellä banaaleista ainesosista koostuviin säkeisiin.

 

Siri Kolun vinkit:

Mikko Kalajoki: Almus: Tännetuloa terve (2022)
Almus: Tännetuloa terve on huikean hieno seikkailukertomus ja saturomaani, jossa herra Mattson kohtaa yllätysvieraansa, joka on peikko. Almus mullistaa herra Mattsonin elämän. Kielellisesti riemukas ja mielikuvitusta kutkuttava kirja kuuluu ehdottomasti jokaisen lukijan käteen, joka haluaa hymähdellä lukiessaan ja katsoa maailmaa uudesta näkövinkkelistä. Kuvitus Jani Ikonen.

 

Sari Peltoniemi: Täältä minä karkaan (2020)
Sari Peltoniemi on kirjoittamisikonini, arvostan jokaista kirjaa hänen tuotannossaan. Oman perheemme suosikki on Täältä minä karkaan. Jos jännitys kiinnostaa, ehkä pieni dystopian poikanenkin, on kirja Leopoldasta ja painajaismaisesta lastenkodista ehdottomasti sinun kirjasi! Peltoniemi rakentaa tarinan kihelmöivän jännittäväksi, mutta luo myös kiinnostavia henkilöitä. Jos rakastit Eva Franzin kirjaa Osasto 23, lue tämä!  Peltoniemen kirja on osa VaLas-tuotanto eli Vapaiden lastenkirjojen julkaisuohjelmaa.

 

Salla Simukka: Sytytä valot/Sammuta valot (2018)
Salla Simukka on monen tyylin taitaja, jonka lyhyet kertomukset tulevat kestämään aikaa. Sytytä valot/Sammuta valot on valikoima nuortennovelleja, mutta myös kääntökirja, joka mahdollistaa kirjan lukemisen monella eri tavalla. Sytytä valot -valikoimassa on 10 kauneinta tarinaa, Sammuta valot-kokoelmassa on 10 kauheinta tarinaa. Molempien valikoimien ykkösnovellit ovat pari, jolloin samasta tarina-aihiosta voi tutkia kauneinta ja kauheinta versiota. Täydellinen lukuhaastekirja joulukuun: pimeää ja valoa!

 

Anne Muhosen vinkit:

Mikko Kalajoki ja Jani Ikonen: Almus, tännetuloa terve (2022)
Riemukkaan ilostuttava sekä kieleltään että ennakkoluulottomuuteen kannustavalta asenteeltaan.

 

Elina Pitkäkangas: Sang (2022)
Huikean rikas ja monipuolinen seikkailu, jossa on pakahduttavasti sekä actionia että tunnetta.

 

Mariko ja Jillian Tamaki: This one summer (2014)
Taidokkaasti kerrottu ja upeasti kuvitettu tarina lapsuuden ja murrosiän välisestä kesästä.

 

Kuva: Unsplash

 

 

 

Jaa artikkeli