Knit’n’Tag-tapahtumaan osallistui keskustakirjaston lisäksi kymmeniä yhdistyksiä, järjestöjä, ryhmiä ja yksityishenkilöitä, ja koko tapahtuman taustalla oli Nuorisoasiainkeskus ja Novita. Loppukesän auringossa komeili upeita neulegraffitipuita loistokkaissa väreissä. Ilmassa oli virkkaamisen, värkkäämisen ja itse-tekemisen tunnelmaa. Tilkkuja, perhosia, kukkia, pöllöjä, pääkalloja, iskulauseita, runoja, hämähäkinseittiä, pitsiä ja parittomia sukkia – vain puun latva oli rajana ideoille.
Kaupunkilaisten käsissä syntyi 130 metriä neulegraffitia
Keskustakirjaston Unelmien puun taustalla häärivät design-konseptimyymälä Palonin perustaja Minna Särelä ja tuotesuunnittelija Molla Mills eli Mari Leppälä. Molla on lankaketjuidean kehittelijä ja käyttää itse virkkauskoukkua lähes päivittäin. ”Työpajoissamme moni virkkasi ihka ensimmäistä kertaa. Amerikkalainen turisti. Korealainen tyttö. Olipa pari miestäkin yrittämässä”, Molla kertoo. ”Näissä kahdessa puussa on yhteensä 130 metriä virkattuja lenkkejä, siis noin 2500 kappaletta. Se on iso määrä tekemisen iloa!”.
Kirjasto ja neulegraffitit sopivat hyvin yhteen. ”Kirjasto antaa inspiraatiota elämään. Käsillä tekemisen ilo, huumori ja leikki tuovat mukanaan ”kaikkensa antamisen” –fiiliksen. Virkkuukoukku kädessä suihkien on helppo jakaa ja kohdata. Kaikki virkkaajat saivat hetken olla osana jotakin suurempaa. Kirjastotilan idea rakentuu yhteisöllisyyden ympärille. Ja on neulegraffiteissa kyse myös sanan- ja ilmaisunvapaudesta. Kuka omistaa kaupunkitilan? Mitä on jokamiehen kaupunkitaide?”, jatkaa keskustakirjaston vuorovaikutussuunnittelija Virve Miettinen.
Kirjastounelmat versoivat puiden katveessa
Ohi kulkevat kaverukset eivät nyt välitä virkata, mutta he intoutuvat visioimaan puun äärellä. ”Unelmien kirjastotalon on tarkoitus sivistää ”vahingossa”. Olisi kiva, jos siellä olisi mahdollisuus osallistua esim. julkisiin väittelyihin, käydä ohikulkumatkalla kahvilla ja tutkimassa ”välipalana” kirjaston hyllyjä. Turun uusi kirjasto on hyvä esimerkki tulevaisuuden kirjastotilasta”, he pohtivat. Puuluomuksia kuvaamaan saapunut Sari taas toivoo, että kirjastoon voisi saada aivan oman tarinamaailman pienimmille lukijoille. ”Sellaisen turvallisen, jossa ei olisi isompia lapsia ja jossa mittasuhteet olisivat lapsille sopivat. Pikkuiset saisivat seikkailla kirjaston, kirjojen ja oppimisen avaamissa erilaisissa maailmoissa rauhassa”. 2-vuotias Miika päristää olevansa samaa mieltä.
Kesäinen puistoympäristö houkutteli monia suunnittelemaan keskustakirjastoon luonnonmukaisia elementtejä, puutarhatiloja ja elävää ympäristöä. Myös käsillä ja yhdessä tekemisen ajatus oli vahvasti esillä. Tapahtumasta inspiroituneet ihmiset ehdottivat, että kirjastossa olisi muun muassa:
- Kotoisa ja kutsuva käsityöhuone tai neulenurkkaus, jossa kuka tahansa voisi virkata esim. yhteisöllisiä kaupunkitaideteoksia ja samalla kuunnella äänikirjoja, nauttia teetä
- Kirjasto nuorten suunnittelijoiden ”ponnahduslautana”: työtilaa, vuorovaikutustilaa ja näyttelytilaa. Paikka olla esillä
- Vihreät, puutarhamaiset tilat, liukumia sisätilasta ulkotilaan, puuarkkitehtuuria
- Ulkoilmaelokuvanäytöksiä kirjaston puutarhassa
- Yhdistävien tarinoiden talo, jossa kaupunkilaisten kohtaavat
- Tila, jossa voisi viettää häitä
- Yhteistä tekemistä, sielunravintoa ja jaettua läsnäoloa