Suomessa, kuten muissakin maissa, kirjastoala elää suurta muutoksen aikaa, ja Helsingin keskustakirjaston syntyprosessi tuottaa kokonaan uudenlaisen kirjastokokonaisuuden. Helsingin konferenssiin edustajia saapui paitsi Suomesta, myös Kanadasta, Ruotsista, Tanskasta, Baltian maista ja Virosta. Kirjastojen työntekijät ja arkkitehdit muodostivat enemmistön osallistujista.
Vaikka konferenssissa aihepiireinä olivat vaikeatkin tulevaisuuden haasteet, oli tunnelma rento ja sen myötä keskustelua synnyttävä.
Kurkistus alan ulkopuolelta
KONEen muotoilujohtaja Anne Stenros tarjosi herättäviä ajatuksia ja lukumääriä. Tulevaisuuden kirjasto sisältää paljon muuttuvia tekijöitä – myös ihmisissä näkyvän muutoksen. Stenros puhuu koko suuresta elämäntapojen mullistuksesta ja julkisista tiloista, jotka ovat parhaillaan muutoksen kourissa. Kaupungistuminen ja väestönkasvu eivät ole supistumassa vaan kasvamassa mittoihin, joiden seurauksia on vaikea ennustaa. Vuoteen 2050 mennessä 72% maapallon väestöstä asuu kaupungeissa. Tällä on vaikutusta muun muassa ostovoimaan ja koulutuksen tarpeisiin.
Stenros ennakoi, että tulevaisuuden sukupolville tärkeää on työ, koulutus ja köyhyydestä huolehtiminen, ei niinkään perhe ja koti. Sinkkujen määrä kasvaa, ja freelancetyö lisääntyy. Kuinka palvella parhaiten julkisissa tiloissa nuoria, joille ”bleasure” (”business + pleasure”) on ”cofficessa” (”office + coffee house”) hoideltavaa arkipäivää?
Stenrosin mukaan ihmiset ovat jo nyt yhä kiinnostuneempia erilaisista neutraaleista maaperistä, ”kolmansista tiloista”, joissa luodaan uusia ajatuksia yhteistyössä muiden kanssa. Sellaisista paikoista, joissa on tasa-arvoisen helppo olla ja jotka tuottavat tunnelmallaan mielihyvää.
Katsaus uusiin kirjastosuunnitelmiin
Helsingin keskustakirjaston esittelyn ohella ääneen pääsivät kahden seminaaripäivän aikana Knud Schulz ja Britta Bitsch tanskalaisesta Aarhusin kirjastosta, Reinert Mithassel Oslosta, Kirsi Lukkanen Kaisa-kirjastosta, Åsa Kachan ja George Cotaras Kanadan Halifaxista, Simona Ziliene Vilnasta ja Anne-Marie Evers Tukholmasta.
Halifax on historiallinen kaupunki, jonka joulukuussa 2014 avatun uuden pääkirjaston keskeinen piirre on sen muunneltavuus. ”Kun ihmiset saapuvat kirjastotilaan, he ensimmäiseksi siirtävät pöydät ja tuolit itse haluamaansa muodostelmaan”, kertovat kirjastotoimen johtaja Åsa Kachan ja arkkitehti George Cotaras. ”Tila muuttuu, kun se muutetaan. Perheet saattavat viettää päiviä yhdessä kirjastossa.” Halifaxissa arkkitehdit ovat suunnitelleet kirjaston yhdessä kirjastotoimen kanssa ilman arkkitehtuurikilpailua.
Vanhaa ja uutta taas rinnastavat Vilnan uusi, maiseman osaksi muokattu pääkirjasto ja Tukholman vanha, taidekylläinen kaupunginkirjasto, joka kamppailee ilmastointiongelmien kanssa.
Pääasia kaikessa muutoksessa on kuitenkin ihminen. Uudet ja vanhat kirjastot muokataan ihmisten käyttöön ja heidän toiveidensa mukaan. Knud Schulzin mukaan ihmiset haluavat luoda, osallistua, löytää ja kokea, inspiroitua, oppia, tavata ja esittää.
Keskustelu kirjastolaisten muuttuvista rooleista
Myös yleisö pääsi jakamaan ajatuksia ja keskustelemaan kirjaston työntekijöiden tulevasta ammattikuvasta:
- kirjaston työntekijän olisi hyvä hallita kaikki roolit psykiatrisesta sairaanhoitajasta it-taituriin
- asiakkaiden omat taidot voivat opettaa työntekijälle paljon uutta
- haasteisiin voidaan tarttua yhdessä ja yhteistyössä asiakkaiden kanssa
- tärkeää on oppia asiakkaan lähestymisen taito: ei tunkeilevaa, muttei etäistäkään palvelua
- joustavaa, henkilökohtaista palvelua: kukin asiakas tarvitsee omanlaistaan tyyliä
- eri kävijäryhmien suhteen opiskelua: mitä nuoret kaipaavat, mitä seniorit toivovat?
- asenteeksi muutosmyönteisyys, sopeutuvaisuus ja pelottomuus
Käytäntö toteen
Konferenssin loppupuolella alkoi yhä enemmän nousta pintaan kysymys: kuinka tehdä tämä kaikki? Miten puristaa kaikki hienot ideat, malliesimerkit maailmalta ja kaupunkilaisten toiveet yhteen kirjastorakennukseen?
Loppupaneelissa Helsingin keskustakirjasto olikin jälleen esillä. Keskustakirjaston arkkitehti Antti Nousjoki heitti ilmoille yhden tärkeän kysymyksen: entä jos kirjastoon saapuu liikaa ihmisiä – toimiiko rakennus silloin? Kuinka testata tiloja ruuhkapäivien varalle?
Helsingissä kaupunkilaiset ovat olleet keskeisesti mukana ideoimassa tulevaa toimintaa. Lopullinen valinta on kuitenkin aina raadollinen prosessi, kuten kirjastotoimen johtaja Tuula Haavisto totesi. Osan hyvistäkin ideoista joutuu jättämään pois. Nousjoen mielestä on hyvä, ettei keskitytä aivan kaikkeen. ”Liian monikäyttöinen ei ehkä ole ollenkaan käyttökelpoinen”, hän sanoi. Åsa Kachan miettii sitä, kuinka valita oikeat partnerit ja kertoa osalle kieltävä vastaus.
Lopuksi Reinert Mithassel herätti hilpeyttä toteamalla ääneen: ”Kukaan ei ole vielä puhunut mitään kirjoista!” Hän muistutti, että työntekijöiden näkökulma on eri kuin ihmisillä, jotka käyttävät kirjastoa henkilökohtaisessa elämässään. Kaikki muutokset tapahtuvat myös hitaasti, sisä- ja ulkopuolellamme, joten hoppua ei tarvita. ”Prosessi ei pääty, ja se on hyvä. Joustavuus lisää joustavuutta. Kun yhdessä joustavasti tehdään ja jaetaan, liikutaan unelmien ja heräämisen kautta toteutukseen.”