Keskustelijat:
- Johanna Sinisalo: Vuonna 1958 syntynyt kirjailija voitti Finlandia-palkinnon esikoisromaanillaan Ennen päivänlaskua ei voi vuonna 2000. Sinisalo on tunnettu ennen kaikkea scifi-kirjailijana ja tv-käsikirjoittajana.
- Jukka O. Miettinen: Vuonna 1950 syntynyt tanssitaiteen tohtori ja monipuolinen vaikuttaja, jolta on ilmestynyt myös antologia Miesten kesken − miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa.
- Helena Sinervo: Vuonna 1961 syntynyt runoilija, kirjailija ja suomentaja, jonka kirja Runoilijan talossa voitti vuoden 2004 Finlandia-palkinnon.
Vaikka ulkona on heinäkuinen hellepäivä, niin noin 70 ihmistä on saapunut Kallion kirjaston ala-aulaan kuuntelemaan paneelikeskustelua erilaisesta rakkaudesta kaunokirjallisuudessa.
Salasuhde voi päättyä onnellisesti
”Oopperafriikiksi” tunnustautuva tietokirjailija Jukka O. Miettinen kertoo kiinalaisesta Salattu suhde -nimisestä oopperaklassikosta, joka tuotiin viime keväänä esityskiertueelle Suomeen. Salattu suhde perustuu miespuolisen kirjailijan Li Yun 1600-luvulla kirjoittamaan esikoisnäytelmään, joka kritisoi naisten epäitsenäistä yhteiskunnallista asemaa. Näytelmä oli aikanaan suosittu Kiinassa, mutta sitä ei Yun kuoleman jälkeen esitetty 300 vuoteen, koska esitys käsittelee kahden naisen välistä rakkaussuhdetta. Miettinen kertoo, että Salatussa suhteessa on rohkean aiheen lisäksi yllätyksellisesti se, että näytelmä kuvaa homoseksuaalisuutta myönteisesti ja naiset vielä lopuksi saavat toisensa.
”Rakkaus on kulttuurissa kuin kulttuurissa keskeinen teema. Yhteiskunta haluaa kuitenkin kaikkialla maailmassa normittaa sitä, millaista rakkauden pitää olla. Kenties kaunokirjallisuuden tehtävä on rikkoa tätä normistoa? Onko se länsimaissa aina vanhoillinen kirkko vastaan yksilön vapaus? Kuinka suomalaiset sallivat sen, että kirkko vielä nykyaikana vetoaa yli 2000 vuotta vanhoihin opinkappaleisiin? Li Yunkin suositut näytelmät unohdettiin, kun Kiinassa tuli myöhemmin valtaan tiukka uskonnollisuus”, Jukka O. Miettinen haastaa.
Hän jatkaa, että historiallisesti homoyleisön suosikkeja oopperassa ovat olleet mieslaulajat esittämässä naisrooleja ja naislaulajat miesrooleja. 1600- ja 1700-luvuilla eurooppalaisessa musiikkielämässä suositut androgyynit kastraattilaulajat olivat homomiesten ihailun kohteita.
Tanssitaiteen tohtori Miettinen nostaa luonnollisesti puheeksi myös tanssin: ”Moderni tanssi on jo pitkään käsitellyt gay-aiheita, Suomessakin jo 1970-luvulla. Tanssitaide on reagoinut homoaiheisiin ja sukupuolirooleihin herkemmin kuin puhetaiteet eli teatteri ja elokuvat. Seksuaalisuutta ja sukupuolisuutta on luonnollista käsitellä kehon kautta. Tanssi on myös turvallisen etäännytettyä käsittelyä.”
Suurmiehen tai suurnaisen pitää olla hetero
Helena Sinervo kertoo, että jotkut lukijat loukkaantuivat siitä, että hänen Runoilijan talossa -romaanissaan pääosassa on tosielämän suurnainen, jonka lesbous tuodaan avoimesti esille. ”Nykyajan Suomessa ei ole kaunokirjallisuuteen kohdistuvaa sensuuria, mutta kirjailijaa saatetaan silti mollata paljon.”
Sinervo toteaa, että Runoilijan talossa pääosassa ei edes ole runoilija Eeva-Liisa Mannerin (1921–1995) naisihastukset, vaan hänen intensiivinen ja äkkiväärä luonteensa, herkkä mielensä ja yksinäisyytensä.
Jukka O. Miettinen nostaa esiin Katariina Lillqvistin animaation Uralin perhonen, joka aiheutti Suomessa vuonna 2008 kohua kuvatessaan presidentti Mannerheimin homona.
”Miksi se on lähtökohtaisesti loukkaavaa, kun suurmies kuvataan homona?” Helena Sinervo kysyy. Uralin perhosessa Mannerheim kuvataan myös ihmisten teurastajana, mutta piirroshahmon väkivaltaisuudesta ei noussut kohua toisin kuin tämän suhteesta kirgiisipoikaan.
Johanna Sinisalo jatkaa aiheesta: ”Kuvaan Ennen päivänlaskua ei voi -romaanissani fiktiivistä homomiestä sisältäpäin, en muiden silmin. Hän on itselleen ihan normaali henkilö. Lähdin liikkeelle siitä, että ihmiset ovat aika samanlaisia sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta, joten voin romaanissani kuvata homomiestä.”
”Taiteilijalla on se etuoikeus, että hän voi mennä toisen ihmisen nahkoihin”, Jukka O. Miettinen toteaa.
Miettinen jatkaa kertomalla, että viktoriaanisena aikana lähes kaikista vanhoista kaunokirjallisista teksteistä poistettiin homouteen viittaavat kohdat. Miettisen mukaan esimerkiksi persialainen muinainen runous on täynnä naisten välistä rakkautta, tosin kaikki se runous on miesten kirjoittamaa!
”Kirjailijan kirjoitusalue on kapea, jos hän pystyy kirjoittamaan vain itsensä näköisistä ihmisistä”, Sinervo virkkaa.
Kun parisuhteesta tuli oma asia
Johanna Sinisalo pohtii, että identiteettiään etsivälle teini-ikäiselle voi olla suuri juttu löytää nuortenkirja, joka käsittelee homoseksuaalisuutta tuomitsematta. Helena Sinervo mainitsee, että suomalaisten miespuolisten kirjailijoiden historiassa on vain vähän homoja ja että nykyaikanakin on vain muutamia nuoria miespuolisia homokirjailijoita.
”Suomen kokoisessa maassa on hankalaa olla marginaalissa, kun lukijakunta on jo nyt pieni. Miehelle marginaalissa oleminen on ehkä vaikeampaa kuin naiselle, koska miehille ei ole olemassa sellaista traditiota. Suomalaiseen mieskirjailijuuteen ei ole liittynyt homous”, Sinervo pohtii.
”Nykyään on onneksi jo mahdollista liukua ’kirjailijan’ ja ’homokirjailijan’ määritteiden välillä”, Miettinen sanoo.
”Nykyavioliitoissa ei ole enää kyse naimakaupoista eikä myötäjäisistä. Kyse on sisäisistä tunteista, joten rakkauden esteetkin ovat henkilön sisäisiä eivätkä yhteiskunnallisia”, Helena Sinervo kommentoi.
Jukka O. Miettinen myötäilee, että vapaan romanttisen rakkauden konsepti on verrattain uusi. Hän nostaa esimerkiksi vanhat kiinalaiset romaanit, joissa romanttinen rakkaus suuntautuu lähes aina avioliiton ulkopuolelle, kuten aviomiehellä geishaan tai teehuoneen tyttöön. Entisaikaan kiinalaisissa romaaneissa kuvattiin paljon kiellettyä rakkautta, koska laillisesti järjestetyt avioliitot olivat yleensä rakkaudettomia.
Onko homoista kirjoittava itsekin homo?
Johanna Sinisalo nostaa esiin sen, että nykylukijoita kiinnostaa paljon autobiografia ja fiktiivisten teosten tulkitseminen kirjailijan oman elämän kautta. ”Lukijat haluavat tirkistellä. Romaanit myös helposti luetaan omaelämäkerrallisina”, Sinisalo sanoo. Hänen mukaansa median huomion kohteeksi pääsi aikaisemmin kirjoittamalla seksuaalivähemmistöistä, mutta nykyisin kaunokirjallisuudessa on jo paljon homohahmoja. Jukka O. Miettisen mukaan saksalainen sarjakuvataitelija Ralf Köning on ollut vaikuttava tekijä kertoessaan sarjakuvissaan homokulttuurista, eikä Köningin suuri lukijakunta rajoitu vain homoihin.
Miettinen kuuluttaa lopuksi suomalaiselta homoyhteisöltä solidaarisuutta heikommassa asemassa eläviä homoseksuaaleja kohtaan. ”Monet suomalaiset homot ja lesbot eivät ymmärrä, että maailmassa on vain pieni määrä homoseksuaaleja, jotka saavat elää näkyvästi.” Homoseksuaalisuus on rikos vielä 77 maassa ja seitsemässä maassa siitä voi saada kuolemantuomion. Kielletyn rakkauden kuuluisi jo olla sallittua.