Suvi Kajamaa on perehtynyt kirjastonkävijän wc-asioihin tiiviimmin kuin moni muu. Aalto-yliopiston Creative Sustainability -maisteriohjelmasta valmistuva Kajamaa laati opinnäytetyönsä tulevaisuuden julkisten wc-tilojen mahdollisuuksista. Uusien, käyttäjälähtöisten wc-konseptien mallina hän käyttää keskustakirjastoa.
”Omat perusvaatimukseni julkiselle wc:lle ovat ilmaisuus, siisteys sekä kokonaisvaltainen kokemuksellisuus. Tämä tarkoittaa kaikki aistit huomioon ottavaa suunnittelua ja virkistäviä yksityiskohtia. Usein tuntuu, että hyvinkin mallikkaasti suunnitellussa julkisessa tilassa wc:t ovat jääneet paitsioon”, Kajamaa pohtii. Hän miettii, miksi Suomessa on niin sanottu kadulle kuseskelun kulttuuri – negatiivinen ilmiö, johon ikään kuin sopeudutaan.
”Vessojen maksullisuus, ankeus ja kieltokulttuuri kenties vain lisäävät häiriökäyttäytymistä. Sosiaalisen kontrollin kasvattamiseen on myös paljon positiivisia vaihtoehtoja. Hyvän suunnittelun avulla voidaan kasvattaa käyttäjän arvostusta ja kiinnostusta yhteiseen hyvään.”
Sata haastateltua haluaa veskistä virkistyskohteen
Julkisen wc:n ongelma on usein se, ettei tila ole kaupallinen ja tuottava. Vessa on paikka, jonka menoista säästetään ja josta kukaan ei kummemmin välitä. Tulevassa keskustakirjastossa Suvi Kajamaa tahtoo nähdä wc-tilat paikkoina, jotka tarjoavat rennon taukotilan asiakkaalle. ”Moni saattaa tehdä kirjastossa töitä koko päivän. Olisi ihanteellista, mikäli wc ei olisi vain wc, vaan jopa virkistyskohde. Tämä käyttäjätoive tuli selkeästi esille opinnäytetyössäni”, kertoo Kajamaa, joka kokosi työtään varten lähes sadan haastateltavan mielipiteitä ja toiveita.
”On oleellista miettiä ihmisiä ja heidän toiveitaan kaupunkitilassa. Onnistunut tila luo suhteen käyttäjäänsä. Tämä on merkittävä mahdollisuus myös wc-suunnittelussa esimerkiksi häiriökäyttäytymisen minimoimisessa.”
Kajamaa toivoo, että keskustakirjastossa henkilökunta käyttäisi samoja wc-tiloja kuin asiakkaat ja kirjastolla olisi oma, kirjastoasuinen siivooja. ”Mielestäni on kasvatuksellisesti iso virhe, mikäli siivoojat eivät ole asiakkaalle tuttu ja näkyvä osa kirjaston arkipäivää.”
Keskustakirjaston aktiivi-, reuna- ja ulkovyöhykkeellä
Kajamaa jakaa opinnäytetyössään keskustakirjaston kolmeen osaan: aktiivi-, reuna- ja ulkovyöhykkeeseen. ”Aktiivivyöhyke on se alue, jolla trafiikki on suurinta. Täällä sijaitsevat myös kirjaston päävessat. Keskustakirjastossa tulee olemaan paljon tapahtumia, ja kävijäpiikit on huomioitava wc-suunnittelussa. Wc-tiloja on oltava riittävästi.”
Reunavyöhykettä eli kirjaston hiljaisempia alueita Kajamaa kuvailee erityisesti vakioasiakkaiden alueeksi. ”Onnistuneessa rakennuksessa näihinkin alueisiin panostetaan. On tärkeää, että kävijä kohtaa hyviä suunnitteluratkaisuja ja mielenkiintoisia yksityiskohtia tasa-arvoisesti eri puolilla rakennusta, myös laidoilla.”
Ulkovyöhykkeellä Kajamaa tarkoittaa ulkotilaa rakennuksen ympärillä. ”Toivon, että Keskustakirjaston suunnittelussa ymmärretään tarkastella aluetta laajemmin. Kirjasto on julkinen, helposti lähestyttävä rakennus. On todennäköistä, että esimerkiksi Töölönlahdella aikaa viettävät kaupunkilaiset suuntaavat kirjastoon wc-palveluiden tarpeessa.”
WC pois pimeän käytävän päästä, osaksi ympäröivää tilaa
Helsingin nykyisistä julkisista wc-tiloista Suvi Kajamaa mainitsee Kiasman keskeisyyden ja Kluuvin kauppakeskuksen modernin vessan. Hänen mielestään keskustakirjasto voisi toimia julkisen wc:n kehittämisen esimerkkipaikkana. Nyt tärkeää olisi suunnitella ajatuksella tiloja, sillä uutta rakennusta on aina helpompi ideoida kuin muokata vanhaa.
Kajamaan työssä puhutaan paljon wc-tilan vuorovaikutuksellisuudesta. Mitä se voisi tarkoittaa? ”Ajan takaa sitä, että wc tuotaisiin pois pimeän käytävän päästä, osaksi ympäröivää tilaa. Jo olemassa olevaa ilmiötä, vessaluovuutta, voidaan myös hyödyntää ohjatusti.” Kajamaa mainitsee myös wc:ssä käyntiin liittyvän mielenkiintoisen ristiriidan: kyseessä on yksityinen hetki julkisessa ympäristössä. ”Miellyttävä vessakäynti tarjoaa suojan ja turvaa yksityisyyden. Samanaikaisesti vuorovaikutusta sekä sosiaalista kontrollia voidaan lisätä positiivisin keinoin. Esimerkiksi käsienpesuhetki voi olla vuorovaikutuksellinen ja kasvattaa kokemusta toisten ihmisten läsnäolosta.”
Parasta wc-kasvatusta on antaa positiivinen käyttäytymismalli. Ehkä keskustakirjastossa käymäläkyläilykin voisi olla mielikuvituksellinen matka – itse asiaan.