Yhteisöjen yhteinen kirjasto -juttusarja, osa III
Uudenlaisen julkisen ja vapaan tilan tarve on Helsingin keskustassa huutava. Kirjasto on paikka, jossa lorvimista katsotaan hyvällä. Ydinkeskusta tarvitsee tilaa, josta ei ajeta pois.
Kaupunkikulttuuriaktivisti ja markkinointisuunnittelija Arto Sivonen pyörittää luovaa Måndag-suunnittelutoimistoa ja kannattaa kaikenlaista valtaamista. “Julkista tilaa ei Suomessa suunnitella ihmisille. Usein tilat ovat tyhjiä toreja ja monumentteja. Julkinen tila pitäisi olla tarkoitettu meille kaikille: katukeittiöitä, sohvaryhmiä ja niin edelleen. Tarvitaan tilaa, jonka voisi saada käyttöön omille tapahtumille ja toiminnalle. Järjestöillä tai vapaaehtoisporukoilla ei ole paikkaa”, Sivonen miettii.
Sivonen toimii School of Activism -järjestössä, joka kutsuu koolle työpajoihin aktiivisia ihmisiä jakamaan ideoita ja työstämään niistä uudenlaisia projekteja. Pajassa syntyneisiin ideoihin kuuluvat Sopu-kämppä, joka visioi seniorien ja nuorten kimppa-asumista sekä Iltapäivämummot, jossa koululaisille leikkiseuraa ja välipalapullaa tarjoaisivat yksinäiset vanhukset. Måndag taas järjestää muun muassa roskaruokabrunsseja helsinkiläisyrittäjien lahjoittamasta ja kansalaisten omasta ylijäämäruuasta sekä suunnittelee Saunojen yötä Ravintolapäivän tapaan.
“Keskustakirjasto olisi hyvä paikka tämän tyyppiselle kaupunkiaktivismille ja esim. eri ideoiden prototyyppien testaamiselle. Kirjasto on valtavan hyvä paikka siksikin, että sen kävijäkunta edustaa laajaa otantaa kaupunkilaisista. Puolueettomalle maaperälle on helppo kutsua eri alojen ammattilaisia, muodostaa uudenlaista yhteistyötä ryhmien välille ja harjoitella luovaa päätöksentekoa”, Sivonen suunnittelee.
Greenpeace kirjaston catwalkilla
Greenpeace on tunnettu tilan valtaaja – aktiivigreenpeacelaisia on vähintäänkin tavattu roikkumasta rakennusten seinillä osoittamassa mieltä. Keskustakirjaston suhteen Greenpeacella on maltilliset aikeet, ja viestintäpäällikkö Juha Aromaa toivottaa uuden kirjaston lämpimästi tervetulleeksi. “Greenpeacen näkökulmasta tilausta on kaupallisesti vapaalle paikalle, jossa välittää tietoa ja tavata ihmisiä. Sijainti on upea; tarvitsemme tällaista tilaa Helsingin ytimeen. Meillä on paljon vapaaehtoisia, jotka varmasti innolla suunnittelevat kirjastoon kaikenlaista toimintaa, kuten esityksiä uusiutuvasta energiasta. Kirjasto olisi myös tehokas projektiryhmien kokoontumispaikka.”
Aromaa ideoi myös hauskan kuuloisen performanssin. “Mieleeni tulevat heti uusiutuvaa energiaa havainnollistavat puvut, joiden avulla voisi järjestää oikean performanssin. Siinä esiteltäisiin uusinta tekniikkaa kuin catwalkilla.”
“Toivon kaiken uuden ja hienon tekniikan ohella kirjastoon myös mahdollisimman kattavaa kokoelmaa uutuuksia ja klassikkoteoksia. Niin itseni kuin koko Greenpeacenkin puolesta haluaisin löytää kirjastosta monipuolisesti ympäristöalan teoksia”, Aromaa päättää. Myös Arto Sivonen haluaa, että kirjaston peruslupaus on itse kirja. “Silti toivon, että kirjastossa olisi hiljaisen lukualueen ohella myös melutilaa ja tilaa, jossa luoda uutta sosiaalista kulttuuria. Tekniikalta toivon, että fyysisen tilan rajat hämärtyisivät ja että vaikkapa fillarin saltulasta onnistuisi mobiililainaaminen.”
Julkisen tilan raja-aitoja nurin
School of Activism julkisti äskettäin Kiasman kanssa yhteistyössä uuden Heimo-projektin. Projektissa nuoret sijainnista ja taustasta riippumatta saavat ehdottaa erilaisia ideoita projektikohteiksi, ja yhdessä nykytaiteilijoiden kanssa näistä luodaan taidekokokonaisuuksia.
“Aikeena on aktivoida nuoria ja levittää positiivista viestiä. Yhteisölliset taideteot voivat myös tarjota rakentavan tavan ratkaista arjen pulmia, jopa konflikteja”, Heimo-projektista kerrotaan. Heimoa ideoinut Arto Sivonen toivoo keskustakirjaston harjoittavan tulevaisuudessa samanlaista yhteisöllistä herättelyä.
Julkisen tilan täydessä hyödyntämisessä Sivonen peräänkuuluttaa myös yritysten panosta. “Suurempi vaikutus julkisen tilan aktivoimiseen olisi sillä, että yritykset sitoutuisivat mukaan tekemiseen. On väärin, että esimerkiksi Kampin keskuksesta häädetään nuoria pois vähentämällä penkkejä. Entä, jos yritykset sen sijaan tarjoaisivat nuorisolle mielekästä tekemistä? Kaikki voisivat hyötyä siitä, että raja-aitoja madallettaisiin ja kuluttajat otettaisiin mukaan tuotekehittelyyn ja markkinointiin. Yksi idea voisi olla palkkiosysteemi: kauppiaat voisivat esimerkiksi lahjoittaa ilmaisen pysäköinnin tietyllä summalla kuussa kuluttavalle.”
“Kirjasto ei luultavimmin tarvitse tällaisia porkkanoita, mutta merkitystä on yleensä julkisen tilan rakenteisiin pureutumisella. Suomalaisessa mentaliteetissa elää syvällä se, ettei tyhjyyttä kumisevaa tilaa uskalleta tai osata ottaa käyttöön. Kun kaupunkilainen toivotetaan tervetulleeksi vaikkapa mukavin penkein, pyörätelinein ja Tervetuloa-kyltein, saadaan tyhjä tila eloon. Autio kivipiha ei palvele ketään”, Sivonen summaa.
Pidetään siis huoli, ettei keskustakirjasto kumise tyhjyyttään, vaan täyttyy iloisista ja aktiivisista kirjaston valtaajista.