Takaisin artikkeleihin

Ei enää hiljainen kirjasto?

12.5.2011

Hiljaisuus on tärkeä ja yhä tärkeämpi asia monille. Vilisevässä kaupunkitilassa hiljaisuus on epätavallista. Kirjaston merkitystä hiljaisena paikkana ei kannatakaan vähätellä. Kyse lienee ennemmin siitä, ettei kirjaston ole pakko olla pelkästään vaitiolon valtakunta. Se voi olla osittain sitäkin, mutta myös eläväinen tapaamis- ja hauskanpitoympäristö.

Kuinka merkityksellistä hiljaisuus on kirjastojen ystävälle? Kyselimme kirjastofanien mielipiteitä siitä, millainen ympäristö kirjasto on parhaimmillaan. Onko sen oltava hiljainen paikka? Ellei, niin millaista ääntä kirjastoon voisi mahtua?

”Toivon, että kirjastosta löytyisi monenlaisia tiloja, kuten “hiljaisuuden huone”, jossa voisivat rauhassa lueskella ne asiakkaat, jotka tarvitsevat lukurauhaa. Tietysti myös opiskelijoille tarvitaan hiljainen lukusali. Hiljaisuuden huoneessa voisi soida taustamusiikkina jotain klassista harmonista musiikkia. Musiikkiosastolla voisi soida “viikon levy” = musiikkia laidasta laitaan, ei ehkä ihan äänekkäintä heavyä kuitenkaan! Olen sen verran vanhanaikainen kirjaston asiakas, että varsinaisten  kirjahyllytilojen toivoisin säilyvän hiljaisina ja esimerkiksi puhelimen käyttöä niissä pitäisi valvoa. Kirjastossa voisi olla keskustelu/kahvilatila, johon ääntä mahtuisi enemmän. Myös nuorille voisi olla oma tilansa, jossa voi pelata tietokoneella tai seurustella siten, etteivät hiljaisuutta kaipaavat asiakkaat häiriintyisi. Tilan kaikuvuus on ongelma, joka kirjastoa suunniteltaessa pitäisi ottaa huomioon.”
— Nainen, 65v.

”Jos kirjastoon tullaan puhumaan eikä lukemaan, on kyseessä varmasti uudenlainen lähestymistapa ja kokonainen konsepti. Sellaista vastaan minulla ei ole mitään. Uusia mukavia kuppiloita tarvitaan, ja erityisesti kiva kirjakahvila kaupungista puuttuu. Sehän voisi olla kirjastossa ja tarjota iltaisin erilaista menevää klubiohjelmaa.”
— Mies, 30v.

”Opiskelen joskus kirjastossa, ja lukusaliin kuuluu rauha. Mutta se olisi virkistävää, jos pänttäämisen välissä voisi käydä tapaamassa kavereita toisella puolella kirjastoa!”
— Nainen, 22v.

”Mietin sitä, osaavatko ihmiset kuitenkaan toimia kirjastoissa muutoin kuin perinteisellä, hiljaisella tavalla? Suomalaiset ovat hieman hiljaista kansaa, ja monelle kirjastokyläily on henkilökohtainen, yksityinen teko. Itse käyn kirjastoissa lainaamassa kirjoja ja tapaamassa niiden henkilöhahmoja.”
— Nainen 33v.

”Jos kirjastossa sallitaan ostoskeskusmainen hulina, en ehkä viihtyisi. Sitä varten ovat Kampin keskus ja Forum. En tahtoisi, että nuoret meluajat saisivat vapaasti temmeltää ja vallata koko tilan. Mutta uskon, että oikeanlaisella suunnittelulla kirjasto voisi tarjota myös vapaamman seurustelutilan.”
— Nainen 29v.

”Käyn harvoin kirjastoissa, mutta ehkä kävisin useammin, mikäli siellä olisi enemmän tekemisen kohteita. Mielestäni kirjasto on vähän tylsä paikka, ehkä juuri hiljaisuuden vuoksi!”
— Mies 42v.

Jaa artikkeli