Yhteisöjen yhteinen kirjasto -juttusarja, osa II
Julkisten rakennusten ovet ovat usein painavia. Entä jos et saisi omin voimin kirjaston ovea auki? Joskus asiointitiski on aika korkea. Entä jos se olisi niin korkea, ettet näkisi, mitä tiskillä on? Moni katsoi vammaiselokuvahitti Kovasikajuttua herkistyen, mutta sopisiko herkistyä myös kirjanlainausautomaatin äärellä?
Kirjasto on tarkoitettu kaikille. Se on sosiaalinen tila, joka mahdollistaa osallistumisen yhteiskunnan aktiiviseen toimintaan ja tiedonvälitykseen. Kirjastossa voit olla oma itsesi ja tehdä sinua kiinnostavia asioita ilmaiseksi. Olet tervetullut. Ollakseen kaikkea tätä ja jokaiselle, kirjaston tulee olla esteetön.
Myös vammaisten tulee voida kulkea kirjastoon vaivattomasti ja huolettomasti. Tässä uusi keskustakirjasto voi olla suunnannäyttäjä ja esimerkki niin muille uudisrakennuksille kuin uudistettavillekin tiloille.
Kun julkinen tila ei toimi
Esteettömyyssuunnittelija Eero Heinonen Invalidiliitosta tietää kaiken unelmien kirjastosta. “Kirjasto monitoimitilana mahdollistaa paremman sosiaalisen osallistumisen myös vammaisille. Kirjasto tarjoaa hyvät puitteet opiskelulle ja erilaisille harrastuksille.”
Vammaiselle julkinen paikka ei kuitenkaan aina ole helppo kohde. “Olen huomannut, että opasteet ovat usein väärin sijoitettuja ja painonapit liian korkealla. Ovi avautuu hankalaan suuntaan, ja jos luiska on, se on liian jyrkkä. Wc-tiloihin ei kunnolla mahdu. Joskus se voi haitata, että käytävän päähän on sijoitettu ikkuna ja muodostuu vastavalohäikäisyä. Suuria lasipintoja ei merkitä riittävän hyvin. Lattiasta kattoon sijoitettu peili saattaa sekin aiheuttaa hahmotusvaikeuksia.”
Helsingin kaupungin esteettömyydestä vastaava projektijohtaja Pirjo Tujula on hänkin havainnut ongelmakohtia. “Liikkumisesteisten autopaikat sijaitsevat usein hankalasti, opastus ja opasteet ovat epäselviä tai puuttuvat kokonaan ja ulko-ovi on hankala avata. Asiointipistettä ei löydä tai tiski on liian korkea, eikä pisteessä ole huomioitu kuulovammaisia eli induktiosilmukkaa ei ole.”
Esteettömyyskeskuksen neuvottelukunnan jäsen ja yliarkkitehti Erja Väyrynen Ympäristöministeriöstä painottaa sisäänkäynnin merkitystä. “Liian usein unohdetaan sisäänkäynnin asema rakennuksen koko toiminnalle. Ensikertalaisenkin on heti voitava nähdä, missä on pääsisäänkäynti. Sen tulee olla kutsuva ja ikään kuin imaista kävijä sisään esteettömästi – tällöin tietää olevansa toivottu vieras talossa.”
Keskustakirjastosta malliesimerkki
Esteettömyyden erityisasiantuntija Sami Virtanen Kuuloliitosta kertoo kuulovammaisten näkökulman. “Tärkeimpinä asioina kuulovammaisille kirjaston käyttäjille näkisin toimivat kuunteluolosuhteet sekä sen, että asiointi kirjaston toimihenkilöiden kanssa tapahtuisi luontevasti. Tässä auttaa ystävällinen ja huomioonottava asiakaspalvelu niin, että vuorovaikutus tapahtuu kasvokkain. Kokoontumistiloissa olisi hyvä kiinnittää huomiota kaiun minimoimiseen ja käyttää pehmeitä materiaaleja hälyäänien lieventämiseen.”
Virtanen toivoo keskustakirjastosta esteettömyyssratkaisujen valtakunnallista esimerkkiä. “Kirjasto tulee olemaan käytössä useita vuosikymmeniä, jolloin edelläkävijyys tilasuunnittelussa ja tilojen muunneltavuudessa on kirjastolle iso mahdollisuus.”
Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki huomauttaa yliopiston kirjaston uuden rakennuksen hyvästä suunnittelusta. “Siellä on tilavat invavessat, ja palvelussa on muitakin esteettömyysinnovaatioita. Esimerkiksi yksi lainausautomaateista on matalalla pöydällä, jolle ulottuu myös pyörätuolista.”
Mahlamäki toivoo, että ennen kuin keskustakirjasto kohoaa, saisivat vammaiset äänensä kuuluviin. “Invalidiliiton vuoden teema on ‘Helppo liikkua’, ja sen tiimoilta olisi hyvä järjestää jo etukäteen tapahtumia, joissa keskusteltaisiin helposti saavutettavasta kirjastosta. Tällä hetkellä olemassa oleva kirjaston kotipalvelu vastaa yksinään vain osaan tarpeista.”
Töölönlahden haasteet
“Keskustakirjaston kaavailtu sijainti on varmasti hyvä. Ongelmia saattaa syntyä pysäköinnissä ja saattoliikenteessä”, pohtii Eero Heinonen. “Keskeinen paikka voi tuoda haasteita liikkumisesteisten autopaikkojen määrän ja sijainnin suhteen ja myös saattoliikenteelle: on oltava tarpeeksi tilaa pysähtyä turvallisesti ja esteettömästi, mutta kuitenkin riittävän lähellä sisäänkäyntiä.”
Sami Virtanen näkee Töölönlahden hengähdyspaikkana kaupungin hälinästä ja vilinästä. “Ulkotilojenkin esteettömyys on hyvä huomioida.. Kuulovammaisena on usein helpompaa keskustella seuralaisten kanssa puistoympäristössä. Toivon, että kirjaston pihalla on helppo liikkua.”
Virtasella on ehdotus siksi ajaksi, kun keskustakirjaston kohoamista odotellaan. “Kaupunki voisi rakentaa samankaltaisen paviljongin, kuin muotoilupääkaupunkivuonna Designmuseon yhteydessä. Paviljonki tarjosi hyvän pohjan kaupunkitapahtumille ja vapaamuotoisemmalle kohtaamiselle. Tämä ‘Paviljonki kakkonen’ voisi olla kirjaston tontin läheisyydessä ja ottaa huomioon myös vuodenajan vaihtelut. Siellä voisi järjestää kaikenlaista odotusohjelmaa.”
Virikkeitä, meininkiä!
Vammaisjärjestöjen edustajat toivovat innolla paljon toimintaa keskustakirjastoon. “Keskusteluja, luontevia vuorovaikutustilanteita kaikenlaisten ihmisten kesken, toiminnallisia työpajoja”, Sami Virtanen listaa. “Tietoiskut kuulovammaisuudesta voisivat antaa virikkeitä ihmisille, jotka eivät ole aiemmin kohdanneet vammaisuuden kautta esiin tulevia seikkoja. Voisi vaikkapa jonkinlaisena design challenge -tehtävänä laatia ja rakentaa kuulovammaisuudesta johtuvia haasteita ja haastaa ihmiset pohtimaan yhdessä ratkaisuja niihin.”
“Kirjastossa voisi olla myös virikkeellisiä työskentelytiloja, joissa olisi eri tavoin stimuloituja huoneita niin rentoutusta kuin ideointiakin vaativalle mielentilalle. Tämän stimuloinnin voisi tehdä esimerkiksi heijastamalla projektorilla seinälle erilaisia tilanteita ja kuvia.”
Pirkko Mahlamäellä toivoo tiivistä yhteistyötä eri järjestäjätahojen kesken. “Vammaisfoorumi on mielellään suunnittelemassa tapahtumia kirjastoon. Opintoryhmät, vertaistukitapaamiset, kirjakerhot ja jäsentapaamiset sopisivat hyvin tilaan. Vammaisten maahanmuuttajien tukikeskus voisi myös esitellä toimintaansa.
“Olisi lisäksi hienoa, jos kokoelmiin saataisiin vammaisista ja heidän elämästään kertovaa aineistoa lisää sekä järjestölehtiä. Ja totta kai myös paljon taidetta ja kulttuuria!”
Jännää – kuka tai ketkä ovat sarjan seuraavat haastateltavat? Pysy mukana!