Kirjakritiikin saadessa lehdissä yhä vähemmän tilaa blogirintamalla kuhisee aktiivinen arvostelijajoukko. Suosituimpia kirjablogeja lukevat tuhatpäiset joukot. Kirjabloggaajille kirjasto on merkittävä arjen palvelu.
– Kirjastoja fanitetaan bloggaajaporukan kesken vahvasti. Lieneekö toista julkisen sektorin palvelua, jota suitsutetaan, kehutaan ja kiitetään yhtä paljon? miettii Salla Brunou, Lukulamppu-kirjallisuuspalvelun yksi perustajista ja itsekin kirjabloggaaja.
Kirjablogien yksi yleinen ominaisuus on lukijuuden korostaminen. Lukeminen on kokemus, joka jaetaan muille. Osa blogeista on hyvin ammattimaisia, osa fiilistelee romaanien tunnelmalla päiväkirjanomaisesti. Nykyään kirjablogit ovat julkaisijoille merkittäviä markkinointikanavia.
– Blogien arvostus on kaksijakoista: blogeja on palkittu näkyvästi ja nostettu esiin niin sanomalehdissä kuin kirjatapahtumissa. Toisaalta joskus bloggaajia tölväistään aiheettomastikin. Blogeja ehkä syytetään epäammattimaisiksi, mikä on hieman hassua, koska kirjabloggaaja ei Suomessa bloggaa kokopäivätyökseen. Esittelyistä käy yleensä ilmi, onko kyseessä alan ammattilainen – esimerkiksi äidinkielenopettaja – vai ei.
Lukulamppu.fi on kirjanystävien kohtaamispaikka verkossa ja bloggaajille tärkeä tiedonlevitys- ja keskustelukanava. Jenni Saarilahti, Lukulampun toimittaja ja tuottaja, vertaa kirjablogeja lukupiireihin.
– Lukuharrastajilla on ollut aina tapana vaihtaa kokemuksia ja jakaa lukuvinkkejä, ja blogi tarjoaa siihen helpon ja nykyaikaisen tavan.
Kirjasto tarjoilee turvaa ja yllätyksiä
Kolme aktiivista kirjabloggaajaa, Liisa Pihlaja blogista ”Luetut, lukemattomat”, nimimerkki H.D. Canis blogista ”Hyönteisdokumentti” ja nimimerkki Suketus blogista ”Eniten minua kiinnostaa tie” ovat eläviä esimerkkejä kirjaston ydinfaneista.
– Kirjastot ovat maailman parhaita paikkoja! Yleiset kirjastot ja ilmaiset kirjastopalvelut ovat mittaamattoman arvokas asia, sanoo Pihlaja ja kuvailee kiireetöntä kirjastoa myös turvapaikaksi.
Canis muistuttaa kirjaston roolista tarjota yllättäviä seikkailuja silloin, kun niitä ei odota.
– Kirjastoista löytää kiinnostavan kuuloisia kirjoja, joita voi uteliaisuudesta testata. Kaupoissa tällaista kokeilua ei voi harrastaa samalla tavalla. Perustin blogini runoummikkona sillä periaatteella, että otan kirjaston runohyllystä käteen osuvia kirjoja, luen ja kommentoin lukemaani.
Suketukselle kirjasto on kirjojen koti, tuttu ja helppo oleiluympäristö.
– Kirjaston arvo on paljon suurempi kuin rahalla voi mitata: kirjasto rakentaa ja tukee osaltaan tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuuksia.
– Olen siirtynyt osin e-kirjojen käyttäjäksi ja toivoisin e-kirjavalikoiman laajenevan entisestään. Unelmakirjastossani kaikki uutuudet saisi jonottamatta lainaan e-kirjoina. Tällä hetkellä olen innoissani Helmet-lukuhaasteesta, joka tuntuu muodostuvan mahtava yhteisöllinen lukuelämys.
Kirjabloggaus lisää moniäänisyyttä
Liisa Pihlaja miettii kirjojen elinkaarta ja sitä huomiota, mitä yksittäinen kirja saa.
– Suurin muutos aiempaan on se, että kirjojen näkyvyys on vähentynyt. Lehdissä julkaistaan vähemmän kirjallisuuskritiikkiä, ja moni kirja jää julkisessa keskustelussa vaille huomiota. Kirjoja julkaistaan paljon, mutta huomio kasaantuu tietyille kirjoille ja kirjailijoille.
– Blogien ja lehtikritiikin erot eivät minusta ole niin suuria kuin usein annetaan ymmärtää. Jotkut bloggaajat kirjoittavat hyvinkin analyyttisiä juttuja. Lehtikritiikkien joukossa taas on juonitiivistelmiä tai subjektiivisia lukukokemuksen esittelyjä – eli juuri sellaisia kirjoituksia, jotka tyypillisesti yhdistetään kirjablogeihin.
Pihlajalle kirjablogit ovat ensisijaisesti keino keskustella kirjoista muiden lukijoiden kanssa. H.D. Canis muistuttaa, että yksi kirjabloggaus on aina osa koko blogia ja rinnastuu muihin teksteihin ja syntyvään keskusteluun, kun lehtiarvion on toimittava yksittäisenä kokonaisuutena.
– Blogiteksteillä voi kirjoittajan oman lukijakunnan keskuudessa olla suurempi paino kuin lehtiarviolla. Bloggaajan ei tarvitse välittää journalistisesta kiinnostavuudesta: tilaa voi käyttää runsaasti teoksiin ja aiheisiin, joihin kulttuuritoimittaja ei helposti voisi tarttua. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi unohdetut tekijät tai genret, jotka jäävät kirjallisuuskeskustelussa usein katveeseen, kuten lasten- ja nuortenkirjallisuus.
Kustantajat taas arvostavat blogien positiivista yleissävyä, joka syntyy kirjaharrastajien henkilökohtaisen kiinnostuksen suuntaamasta valinnasta: kirjat ovat usein mieluisia.
Bloggaajat odottavat keskustakirjastoa
Kirjabloggaajat aikovat olla keskustakirjaston luottokävijöitä. Heille keskustakirjasto on merkittävä paikka tavata kollegoja.
– Keskustakirjasto voi tarjota luontevan tilan kirjabloggaajien tapaamisille. Olisi hienoa, jos keskustakirjasto ja bloggaajat tekisivät yhteistyötä, vaikkapa kirjallisten keskusteluiden tai kirjavinkkaamisen merkeissä, Liisa Pihlaja toivoo.
– Olisin mielelläni mukana kirjailijatapaamisissa tai runotapahtumissa. Bloggaajat voisivat näkyä kirjastossa lukuhaasteiden muodossa. Kirjastossa voisi olla ”Bloggajat suosittelevat” -hyllyjä, ja kirjablogeissa kiertäviä lukuhaasteita voitaisiin esitellä kirjaston Facebook-sivuilla.
– Kirjabloggaajien vinkkejä voisi koota yhteen vaikka tiettyinä teemoina kirjailijoiden merkkipäivien tai ajankohtaisten tapahtumien ympärille. Somessa kirjastonkin kannattaisi hyödyntää blogeja linkein ja vinkein, Suketus ehdottaa.
Myös lukulamppulaiset odottavat keskustakirjastoa yhteistoiminnan puitteissa.
– Kun kirjasto konkretisoituu, olemme ilolla mukana järjestämässä lukupiirejä, kirjailijavierailuita ja muita tapahtumia ja suunnittelemassa yhdessä sisältöjä, toteavat Salla Brunou ja Jenni Saarilahti.
Mitä bloggaajat aikovat lukea seuraavaksi?
”Viimeksi kirjastohaahuilureissulla mukaan tarttuivat Yiyun Lin Kulkurit ja Markus Nummen Karkkipäivä.”
Liisa Pihlaja, Luetut, lukemattomat
https://luetutlukemattomat.blogspot.fi/
”Vähän aikaa sitten käynnistyi Itä-Aasia -lukuhaaste, ja pitäisi mennä katsomaan, mitä kiinnostavaa kirjallisuutta siihen löytäisi. Japani on tuttu, mutta entäpä Korea tai Taiwan…”
H.D. Canis, Hyönteisdokumentti
https://hdcanis.blogspot.fi/
”Odottelen malttamattomasti, että varausjono lyhenee ja pääsen lukemaan varaamiani tuoreita kotimaisia tietokirjoja. Luvassa on ainakin Jaakko Hämeen-Anttilan ja Venla Rossin Nälästä nautintoihin sekä Inkeri Koskisen Villi Suomen historia.”
Suketus, Eniten minua kiinnostaa tie
https://suketus.blogspot.fi/